im just confused of everything

Usein kysytty on että mitä itse haluat elämältä?ennen vastauksena olisi ollut joku kiva omakoti talo ja pari lasta ja mies.Nykyään en tiedä,sillä vuodet on kuluttaneet unelmani pois.Ihmiset on raastaneet minut rikki tietämättään.

mietitteks te koskaan ulospääsyä täältä?ettei aina tuntuisi olevan ansassa,ettei aina tekisi mieli satuttaa,ettei tuntuisi yksinäiseltä,surulliselta koko ajan,että joku sanoisi sen loppuvan aikanaan,ettei se tunne seuraa ikuisesti,sitä vaan haluis paeta ja olla tuntematta,sitä vaa haluis elää mut samal haluu kuolla.

Kuolema on maailman luonnollisin asia mutta samalla niin järkyttävä,oli se sitten joku tuttu tai tuntematon,mutta mitä kun se tuntuu olevan ainoa oikea asia itselleen?mitä jos sitä miettii päivittin?kuvittelee mielessään kuinka tulee kuolemaan,kuinka helppoa se tulisikaan,olla olematta,maailmassa jonka ennen näin kauniina ja nykyään niin sumeana ja surulliselta.Jos kukaan ei ymmärrä mitä käyt läpi,jos kukaan ei kuuntele,jos kukaan ei välitä,niin olen kuin puro joka on tukkeutunut aikojen saatossa.

tiiätteks sen tunteen ku ette tiiä herääkö joku ystävänne seuraavaan aamuun,kestääkö sen mieli sen kaiken vai haluuks se vaa päästää irti,saisinko aamulla soiton jossa joku ilmoittaisi kuolemasta,vai kävelisinkö kouluun tietämättömänä tapahtumasta ja tieto kantautuisi korviini vasta siellä,kieltäisin asian ja leikkisin että se on unta,että sä oisit olemassa vielä,ettet sä ois tehny sitä,mut omissa unelmissaan ja kuvitelmissaan ei voi elää ikuisesti,vai romahtaisinko heti maahan itkemään sitä itkua joka ei tuntuisi koskaan katoavan,kävelisinkö loppupäivän se sama tyhjä katse silmilläni vai pidättelisinkö itkua ja hymyilisin ja alkaisin esittää vahvempaa kuin olen.Näkisin sut joka paikassa missä oisin,pihalla,mun vieressä,sun kotisi pihalla,kaupassa ja ne näyt ei koskaan lakkaisi.


"sehän on kohdellut sua huonosti,millaiset välit teillä on?"hämmennyn,sillä kaikki ne asiat jotka taas aukes satuttamaan mua alko siitä yhdestä sanasta "sinä" sana,siitä kuinka muistin mitä oot tehny mulle joka ei ole reilua,sillä en osaa päästää irti sinusta,enkä haluakkaan,vaikka sillä ei olisi sinulle mitään väliä,yksinkertaisesti välitän ihan liikaa.Vastaan "kui?meil on just hyvät välit,jutellaan usein ja näin" ja se vastaa sen minkä olin jo unohtanut,sen joka kertoo etten merkitse sille yhtään mitää ja se sattuu enemmän kuin mitään.Olin aika paskana silloin kun kerroin siitä jutusta kaverille,sillä mut jätettiin sanomatta sanaakaan ja olin huolesta sekaisin ja joka päivä lisäsi sitä huolta ja tuskaa mun sisällä ennen kuin lopetit tuskani ja mun oli pakko piilottaa se kaikki,leikkiä onnellista mut aina ovien takana löytyi se rikkinäinen tyttö joka ei vaa enää pystynyt ottamaan enempää vastaan.

 

Pari vuotta aikaisemmin mulle tultiin sanomaan että mun kaveri on ihan sekaisin ja että se tappaisi itsensä ja ekaks huolestuin ja sen jälkeen menin jotenki sekaisin,mulle tuli sellain tunne että "herranjumala se oikeesti tappaa itsensä ja mun pitää estää se jotenkin" ja se ihminen joka tuli kertomaan siitä lietso sitä pelkoa,vakuuttelemalla asiasta,pahimmilla tavalla.Sitä kuinka se karkas kotoa,kuinka se oli jotain sanonut tälle ihmiselle,se oli ilta jolloin se tapahtu,mun mieles vaa pyöri se ihminen ja sen kaverin sanat ja tuntiin tuijotin sitä ruutua ja se ihminen kerto mulle aina "mitä tapahtuu ja mitä se on tehny ja onko sitä löytyny yms" muistan kuinka en vaa enää kestänyt oikeesti,niitten kymmenien huolestuneiden  viestien jälkeen joihin ei tullut vastausta,menin sit ulos kävelemään ja mietin että makaako se jossain kuolleena,onko liian myöhäistä ja muistan kuinka aloin itkeä vuolaasti ja aloin nauhoittamaan ääniviestiä hänelle,muistan kuinka sanat takelteli ja kuinka nyyhkytin vähän väliä ja lopulta lähetin sen ja tulin ulkoota sisälle ja meni ehkä jotain puol tuntia ku sain vastauksen hänen olevan ihan okei ja että mua oli kusetettu.Helpottoneisuus sekä viha tulvivat minuun samaan aikaan.

Kuolee hitaasti hän,ei rakasta itseään.Kuolee hitaasti hän, joka tuhoaa oikean rakkautensa, joka ei anna itseään autettavan. Kuolee hitaasti hän, joka muuttuu tavan orjaksi käyden joka päivä samoja polkuja, joka ei muuta rutiinia ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä tai puhumalla muukalaisten kanssa.

oltiin sillalla minä,mari,milla sekä sofia,oltiin 5lk ja oltiin käyty hakemassa karkkia ja juotavaa läheiseltä kaupalta,pydähdyttiin sillalle huilimaan,annoin marille juotavaa  ja se joi ja se pelleili että heittäisi korkin veteen ja läpällä heitti sen korkin ja se (vahingossa) meni veteen,suutuin siitä sillä mulla oli iso pullo juotavaa mutta mun piti heittää se pois koska en pyöränkää voinut kuljettaa sellaista laukussa ilman korkkia..kävelin poispäin heistä ja kun en heti (antanut anteeksi ja kyllä suutuin niin pienestä asiasta) niin mari meni sellaiselle ns vaaralliselle paikalla ja sano jotain jonka takia olin sillee että joo en oo enää vihain yms.Jossain vaiheessa milla oli käynyt sillan kaiteelle istumaan ja muistan kuinka kävelin lähemmäs millaa ja se sano "jos tuut enää yhtää lähemmäksi niin mie hyppään" hämmennyin ja mietin vaan että milla pitää saada alas ennenku se oikeesti tippuu sieltä,otin silti uuden askeleen,milla osoitti olevansa tosissaan laittamalla toisen jalkansa kaiteen yli ja nousi seisomaan sen jälkeen sillan kaiteelle.Anelin häneltä että hän tulisi alas ja lähestyin häntä silti,mari huusi jotain "että et nyt oikeesti tuu lähemmäs en halua sua!" ja sofia sano että "milla on tosissan,älä mee lähemmäs" ja se itse meni hetkessä millan viereen,niinpä en ottanut askelta vaan kävelin kauas siitä paikasta,niin heti sen jälkeen milla tuli kaiteelta alas.oon miettiny että jos se ois hypänny ja kuollut nii oisinko kärsinyt tunnon tuskistani elämäni loppuun asti? oisinko enää ees olemassa?

kuolemaan liittyviä muistoja on enemmänkin mutten halua kiusata itseäni enempää enkä muistella.
mitä tapahtuu kun me kuollaan,saako siitä sen ikuisen rauhan,ettei enää tunne mitään,vai tunteeko sen kuoleman kivun ikuisesti,jääkö ruumis maan alle ja sielu muualle.
mitä kun itket öisin etkä tiedä ketään jolle voisit soittaa?hengittelet syvään ja mietit whats te point in life?
kuinka mie olin jo päässyt näin alas..miksen vaa voi myöntää että välillä tarvin apua