maybe someday im free

Miksi minua koetellaan,annetaan uusi sysäys pimeyteen jotta heikkona tippuisin alas saakka,muttei se mene niin ei enää,olen vahvempi kuin aijemmin ja pääsen tämän yli vaikka tällä hetkellä se sattuu niin helvetisti.Karman laki vai niin ne sanoo,huono tuuri vai yritetäänkö mulle vihjata jotain.Tää vuosi on yhtä helvettiä,alakuloisuutta alusta saakka ja itsemurha ajatuksia siihen saakka kunnes makasin maassa jalka poikki.

"äiti huutaa olkkarista ja tunnen kuinka sydämeni jättää lyönnin välistä,kurkkua kuivaa ja hetken aikaa luulen kaiken olevan okei,mitään ei käynyt,huh..mutta sitten kuulen sen "ei hemmetti" äiti kiiruhtaa ulos nopeasti ja ulko-ovi menee kiinni.En enää pysty olemaan kasassa alan itkemään niin kovaa että huudan samalla,parin minuutin päästä kokoan itseni ja pelonsekaisin tuntein odotan että äiti tulee sisällä,oven ääni käy ja kerään rohkeuden ja kysyn "no?"ja se vastaus oli se jota pelkäsinkin,äidin ääni värisi ja oli itkuinen kun sanoi sen ja minä aloin itkemään sänkyni reunalla ja ennen kuin tajusin niin tärisin enkä pystynyt lopettamaan enkä saanut henkeä,kyyneleet valuivat kirvelevinä poskillani,meni hetki jolloin jalassa oleva koneeni alkoi huutaa ja se vaan lisäsi suruani,olin istunut sen johtojen päällä tajuamatta sitä ja sen takia seurasi alipaine,särkyvällä ja pienellä äänellä sanoin että "äiti se ei toimi" ja tärisin entistä enmmän,äiti tulee ja halaa mua ja sanoo "rauhoitu,rauhoitu..se varmaa ei toimi sen takia ku sie täriset"

Mikä siis sai minut poissa tolaltani ja saamaan paniikkikohtauksen tapauksen?
se että kissani jäi auton alle ja litystyi kunnolla ja kuoli.Se kissa joka oli 6-8 vuotta aina ollut oottamassa minua olin sitten ollut kotoa viikon poissa tai päivän,silti se aina istui sen omassa korissaan ja tervehti ja nyt siinä satuttaa se ettei sitä ole enää.

Alkuvuodesta yksi kissani jäi auton alle,nyt toinen kissani jäi auton alle ja minä törmäsin autoon,ironista eikö olekkin?

näen kuinka ne ihmiset joita sanon ystävikseni,nauravat keskenään,juttelevat sekä nauttivat niistä hetkistä,näen kuinka asiat muuttuvat se kuinka puhuin tunteja puhelimeen vaan sen takia että jotakuta kiinnosti minun tilani,sen takia että tarvitsin jotakuta pysyäkseni kasassa,kuinka aina kysyttiin kuulumiset ja puhuttiin.Missä kohtaa se kaikki muuttui?en enää jaksa edes kysyä saanko soittaa voitko soittaa,en enää jaksaisi jutella.Olen ilmaa,olen olemassa muttei minua tarvi sillä olenhan itsestäänselvyys ihmisille,olenhan se sama ihminen joka tekee aina niin kuin muut haluavat.