its war inside my head

palaa siihen päivään kun joku halaa sua.muistatko vielä kuinka lämmin se hali oli?muistatko mitä sanoin sydän pamppaillen?,muistatko miten sait mut rauhoittumaan?muistatko kuinka paljon se hali merkitsi minulle?muistatko kuinka en halunnut päästää irti?muistatko kuinka vannoin välittäväni susta?mä muistan,tiesitkö että minuun sattui kun ekaa kertaa kuulin ne sanat suustasi?tiesitkö että halusin tappaa itseni sen takia?tiesitkö että elämäni on palasina?tiesitkö että että oon romuna..

kaipaan sitä kuinka pääsin hetkiksi pakoon tätä kaikkea siihen hetkeen kun aina halasin sua,enää en pääse halaamaan sua enkä voi jatkaa pakenemista.

mun keho kertoo teille tarinan mun elämästä
tietyistä hetkistä
siitä kuinka hyvin oon kohdellut itteeni
niistä kuinka oon jättäny pieniä näkymättömiä jälkiä
sekä siitä mitä olen jättänyt tekemättä
joku vois sanoa mun olevan kunnossa
sillä siltä vaikutan varmasti koulussa
nauran,hymyilen,heitän läppää ja juttua lentää
välittämättä kenenkään ystävieni ajatuksista
olen siis kunnossa vai?
kyllä kaikki on hyvin koulussa
mutta kun ilta saapuu en tiedä mitä tehdä
purkaa ahdistus parin kuukauden tauon jälkeen viiltämällä?
tunteet vyöryy sisääni ja ajatukset tulee jotka
saa mut ajattelemaan ei toivotulla tavalla
ja silloin tiedän olevani rikki
ja koulussa haluan vaa olla ehjä
edes sen pienen hetken kun nauran


Ulkona sataa ja yleensä tykkäisin tälläisestä päivästä mutten tänään.Kaverit kyselee paljon mutta antaa vähän

Typerät ihmiset.Kahen kuukauden jälkeen aattelit vaa tulla kysymään mun kuulumisia ja näin.Miksi ainoo kysymys joka tulee mieleen.et välitä ajattelet vaa itteäs,taasko siulle menee huonosti?Sä satutit mua tajuukko,mä sentää välitin susta mut sä kohtelit mua kuin roskaa.Et voinut koskaa soittaa tai ees viestiin vastata,et voinut halata,torua mua vaa mun valinnoista.Mä en jättänyt sua niin kuin sä jätit aikoinas mut ja nyt sä vaa tuut ja oot muka kiinnostunut mun elämästä.Ehei ei käy.Sä et koskaa halunnu mua vaa ne asiat jotka mulla oli,sulle tärkeintä oli millä mä tulisin siun luokse,siulle ei koskaan ollut pää asia että se olisin minä joka oisin siinä sun eessä sekä vieressä.Sä oot niin kuin kaikki muutkin,itsekäs,paskapää mut sanotaako näin me ollaan ihan samaa maata.

Kerrankin joku sanoo aidosti asiat "voin aina kuunnella mut ongelmiis en haluu sotkeutua"jäin miettimään mitä se sitten loppupeleissä tarkoittaa?kukaa ei oo koskaan sanonut noin ja oikeastaa se on hyvä että tiiän missä mennään.

Mitä jos poistaisin blogini,fb ja kaikki yhteydet sosiaalisesta verkosta,tuhoaisin sim-korttini ja heittäisin puhelimeni pois,ottaisin kaikki rahani mukaan ja ottaisin junan kauas pois.Aloittaisin uuden elämän jossakin muualla ja jäisin sille tielle ainiaaksi.


anna minun nukahtaa tähän yöhön ja niihin seuraaviin
anna jonkun bakteerin levitä minuun ja viedä kokonaan pois
sillä mikään ei ole muuttunut,maailma on pyöreä
ja ihmiset katsoo mua samalla tavalla kuin ennen
ja minä hölmö kuin luulin kaiken muuttuneen
yöt ovat pitkiä kuin sinä tulet muistoihini
sillä ehkä minä jopa aloin retkahtaa sinuun ja pahasti
toivottavasti nautit kaikesta kulta
sillä minä tein kaiken sinua varten
mutta sinä heitit kaiken sen hukkaan
sinä ajoit minut hulluksi,kuoleman partaalle
enkä minä pärjännyt sille kaikelle