joskus täytyy vaeltaa löytääkseen tarkoituksen

mä olen kulkenut polkujani
jotka päätyvät aina siihen samaan paikkaan
olen jättänyt osiani matkan varrelle
olen huutanut ääneni käheäksi
luottamukseni on petetty
olen vihannut itseäni niin kauan kuin muistan
jos olisin kuollut, emme olisi koskaan tavanneet
ja tähän hetkeen saakka jokainen polku vie luoksesi
jokainen sydämen lyöntini kertoo sinusta
jokainen hymyni on merkitty sinulle
me olemme vasta niin alussa
kuiskaan maailman tuuliin
niin nuoria, hölmöjä ja rakkauden sokaisemia
meidän polku on sitoutunut yhteen
meidän polku on kuin jäälautta
talven se kestää mutta kesällä se alkaa rakoilemaan
maailmankaikkeus on meitä vastaan
ja kaikkihan sen tietää nuorena aloitetut suhteet
yleensä kaatuu jossain vaiheessa.
ikuinen pessimisti puhuu taas
rakastan sitä kun otat minut syliisi
rakastan kun astut ovesta sisään
ja annan sinulle suudelman
rakastan sitä kuinka naurat ja hymyilet
mutta vihaan välimatkaa
ja niitä hiljaisia hetkiä
kun toivoisin voivani puhua sinulle
mutta tiedän sinun olevan kiireinen
kolme kuukautta sitten näemme useammin
kun pääset armeijasta vapauteen
joka tapauksessa suunnittelen tulevaisuutta
johon sinä kuulut
koska en tietäisi miten voisin nousta enää ylös
jos jostain syystä jättäisit minut