and you are just lost

Olitko koskaan edes todellinen? vai näinkö vain unta ja harhaa ja nyt tunnen tyhjemmäksi kuin koskaan itseni ja se sattuu nähdä totuus ja se sattuu ettei kukaa nää kyyneleitäni vaikka itkisin ihan teidän vieressänne, te revitte mut rikki enkä jaksais enää pysyä pystyssä, enkä jaksa enää taistella tätä vastaan, haluisin vaa lyyhistyä maahan koskaan siitä nousematta, ja se johtuu vaan teistä.
mä en pysty tähän sittenkään vaikka luulin niin, en osaa olla onnellinen, en osaa olla iloinen  sillä aina mun ajatukset pudottaa mut maahan ja ne tunteet ne saa mut tuntemaan etten olisi edes ihminen tai että mut ois eristetty muusta maailmasta ja mä ymmärrän olin liian kauan poissa enkä tiedä tuleeko mikään olemaan enää koskaan ennallaan.
Ja kun ne katsoo mua vaan nyökäten ja jättäen hiljaisuuden, en voi olla tuntematta itseäni huonoksi ihmiseksi.