so you keep telling me to be myself and when i was i saw you running away from me

mitä kuin menettää toivon ja on valmis heittämään hanskat tiskiin,mitä jos ei enää halua jatkaa?ajaudut itsesääliin etkä osaa enää uskoa ja jaksaa taistella tätä kaikkea vastaa,itket sängyssä monta kertaa päivässä ja pyyhit kyyneleet vaan silloin ku puhut puhelimeen tai kun joku tulee katsomaan sinua.Mutta sä et tuu koskaan selviytymään tästä ja pääse normaaliin elämään jos ei jaksa ees yrittää.En pysty nykyään ajattelemaan mitään muuta kuin onnettomuutta sekä jalkaani,mulla pyörii elämä sairaalan ympärillä,sillä sieltä kokonaan ulos pääseminen on jo pitkän matkan takana.Ainoa hyvä puoli on siinä että se aikaisempi henkinen paha olo ei jyllää päällä,mutta silti on jotenki nii paha olla vaan,ei sillä sietämättömällä tavalla sillä jalan kivut saavat henkisen olon hälvenemään,mutta silti olen päivittäin surullinen sekä alakuloinen,eikä kukaan tunnu ymmärtävän,kaikki sanoo että ymmärtää mitä koen tai miltä se tuntuu,muttei ne voi ymmärtää kokonaan,niitä pelkoja ja sitä kaikkea.

 

kun ihminen ei halua tuntea,
kuolema voi tuntua unelmalta
kun kuoleman näkee läheltä
siitä unelmoiminen
tuntuu helvetin naurettavalta

hulluus ei ole sitä että on rikki
tai synkän salaisuuden riivaama

Usko sekä toivo auttavat minua eteenpäin,selviytymään siitä mihin halusin vaan kuolla,ehkä tällä kaikella oli oma merkityksensä,ehkä tämä on se käänne kohta jonka piti avata silmäni ja sen se tekikin,kaikki muuttui,mulla oli suunnitelmia,itseni tappoaikeita,sillä ainoa mitä halusin oli pois elämästä,sillä kaikki tuntu vaa vievän sen ilman jota hengitin,sillä mua ahdisti kaikki ja se rikkoi mut palasiksi mut hetkeksi ja sai tajuamaan sen kehen voin luottaa, ja muutenkin lähennyin tosi paljon erään ihmisen kanssa kesän aikana,siitä ihmisestä tuli kuin sisko mulle,mut samaan aikaa se pelottaa mua sillä kun jonkun tärkeän menettää niin jonkun toisen saa tilalle ja en oo valmis menettämään enää ketää mulle tärkeää ja oon miettiny  sitä että miksi  musta tykkää sellaiset ihmiset joihin en pysty kiintymään/joista mun on vaikea välittää?vai onko vika vaan mussa etten osaa välittää tietyistä jotka välittää musta ja tiiän sen olevan epäreilua heitä kohtaan.ps.anteeksi niille joille meen yleensä juttelemaan mutten vaa pysty keskustelemaan järkevästi ja miettimään aiheita mistä puhutaan niin kuin oon ennen tehnyt.

"luulin sun oikeesti ymmärtävän mua sekä välittävän
mut taisin olla väärässä
sä et välitä ainakaan musta¨
muuten sä et kohtelis mua kuin paskaa
sillä sä tietämättäs satutat mua
mut taijat vaa nauttia siitä
ehkä se olikin liian hyvää ollakseen totta
ehkei sitä oo olemassakaan mitä etsin
ehkä säkin olit vaa yks niistä jotka etti musta jotain mitä vois hyödyntää
ehkä oon väsynyt elämään"

Keho haluis tuntea uuden viillon,yks pikku viilto mutten voi,sillä mut riisutaan alasti ja jäisin heti kiinni viilloista,kuinka häpeällistä tämä voikaan olla.