please dont hurt me anymore

käyn eri tunteet läpi pari kertaa päivässä,en osaa kuvailla miltä se tuntuu.

pelkään että kun katsotte minuun niin huomaatte kuinka ruma olen
pelkään teidän jättävän minut yksin
pelkään tulla satutetuksi
mietin aina puhunko itsekseni ja vain seinät kuulevat sanani
en voi luottaa keheenkään,kaikki vaan satuttavat ja satuttavat¨
en pysty tähän olenko siis huono ihminen?
Tunnetteko tuskani,kuinka iltaisin kaivan terän esiin?
kuivaatteko kyyneleet kun itken
kuuletko kuinka joka ilta lausun sen saman rukouksen
jonka jälkeen mun elämästä lähti pohja.
kuinka viha muuttuu kyyneleiksi
ja kuinka sama unelma mieles
ehkä vielä joku päivä se kuiskaa
mut makaan jo maassa rikkinäisenä
kuinka ne kuiskaa mun korvaan
"koita piristyä"

 

en tiedä miksi olen täällä en tiedä mitä teen täällä sillä olen vain rikkinäinen tyttö josta kukaan ei välitä.olen vain yksi niistä jotka valuvat pois elämästä ilman syytä olen tyttö ilman kasvoja.
Vuodet joissa oon elänyt,ne on nykyään kuin unta,milloin musta tuli tälläinen,miksen voinut vaan jatkaa hymyilyä ja ajatella kaiken olevan hyvin,miks mun piti murentua ja hankkia apua ja jättää apu taas pois elämästäni.

mietin kui kauan tää sydän jaksaa enää jatkaa tät matkaa
mieli huutaa päänsisäsest,mut ulkoota kukaan ei näe mitään
taas yks päivä selviytymist
yöt yhtä itkuu ja itsensä kaa taistelua
menneiden muistelua ja inhoa
aamulla herään,siihen kuinka huidon
käsiäni ilmassa pelokkaana
siitä samasta painajaisesta joka alotti tän kaiken.