they say years ago "nobody cares about you" and now i dont now whats the truth

viime aikoina mun ajatukset on ollut sekavia,jonka takia en oo kirjoitellut paljoa mitään,sillä mun sisällä on vieläkin sitä vihaa muita kohtaan ja vieläkin mua haittaa tietyt asiat vaikka sanoisinkin "ettei se haittaa tai ettei sillä oo mitää väliä"mut en vaa haluu olla se ilkee ihminen niinpä jätän omat tunteeni syrjään asioista. oon jo pitkään nähnyt erillaisia unia enkä ymmärrä mitä ne tarkoittaa,unia viiltelystä,unia joissa pakenen,unia joissa oon ollut onnellinen,unia joissa oon keskustellut ihmisten kanssa esim.fb,viimesin uni oli että olin raskaana ja mulla oli lapsi joka teki miut onnelliseksi ja anto syyn elää.oon tällä menolla ihan pihalla mikä on unta ja mikä on todellisuutta. Kokosin tähän näitä viime viikkoisia ajatuksia joita oon kirjotellut tosi usein luonnoksiini.

seison paikoillani joka ikinen päivä kun muut etenee itsensä sekä asioidensa kanssa
yhä enemmän mun kavereita ja ystäviä pääsee eteenpäin
kuinka ne kertoo olevansa onnellisia ja iloisia
kuinka niillä menee hyvin
ja tietenkin olen onnellinen heidän puolestaan
ja tietenkin toivon heidän olonsa kestävän pitkään mielellään koko loppu elämän
mut tuntuu nii pahalta että puolentoista vuoden jälkeen seison vieläkin tässä itkemässä yksin

miks mä itkisin antaisinko vallan tälle kaikelle missä mun ajatukset pyörii?

Tiedän että oon nyt menettänyt mulle rakkaita ihmisiä ja kaikist eniten haluisin vaa esittää ettei koko juttu merkkais mulle mitään,mut se merkkaa mulle enemmän kuin mitään.Pakoilen omii tunteitani koska en haluu selvittää niitä.

 

ootteks te koskaan tunteneet sitä hetkeä
 kun yksinäisyys raastaa sisintä ja
vaikka kuinka yrität päästä siitä eroon se ei lähde

ja mä istun mun huoneessani ja vuodatan näkymättömät kyyneleet joita kukaan ei koskaan näe silmistäni.Oon taas niin yksin sillä tät surua mun sisältä ei kukaan voi koskaan paikata,sillä oon menettänyt  mitä oon ees joskus rakastanut.

et voi koskaan tietää kuka tulee seuraavaksi satuttamaan sua.ymmärsin miksen saa luottaa keheenkään,yhteenkään ihmiseen maapallolta

yksi kerrallaan menetän luottamuksen,uskoni.

olen loukussa,mitä voisin sanoa,itken päivittäin sekä olen väsynyt haluun tän kaiken päättyvän

en tiedä mitä yrität mutta sie satutat minuu tuolleen,vaikket saattaisikaan tajuta..yritin kertoa sulle.et voinu helvetti yhtään miettiä miltä musta tuntuisi..ole kiltti ja häivy elämästäni mä en jaksa tätä paskaa ku et ees tajuu kui paljon toi voi satuttaa.

kai sä huomaat sen itsekkin,mitä täs on just käyny ja sen takii ymmärrät miks kuolemaa ootan innolla,sust on tullu se ihminen,jota en pelkään,sust tuli just sellain mitä pelkäsinkin,sä muutuit mä pahenin..

mun päässä pyörii liian monta asiaa,ne kahlitsee ja imee mut kuiviin,ne löytää mut ihan mistä vaan,minne ikinä meenkin,ne tulee  mun mukaan,voit itkeä silmäsi punaiseksi tai sanoa mitä vaan ei kukaan sua kuule,uppoa syvemmälle kuin koskaan,ehkä siin ois syy päätökseen.

tein kyselyn,tonne sivun reunaan että jos viitsitte niin menkää vastaamaan