oli kulunut kauan aikaa siitä kun olin pyytänyt veljeäni hakemaan minut..aika kului hitaasti,"eihän tänne ajaminen kestä kuin puoli tuntia" mietin mielessäni,menin jotenkin paniikkiin,siitä soitosta on jo tunti sen pitäis olla täällä..seisoin vieläkin samassa kohdassa kuin aijemminkin ja tuuli sekoittaa tukkaani.Ajatuksiini hiipii kolari ja hetken aikaa tuntuu etten saisi henkeä,kuinka pieni maailmani murskaantuu ja ne pienet huolet lähtee,ihan sama miten hiukseni ovat tai miltä näytän.Soitan veljelleni muttei se vastaa vaikka yleensä se vastaa kun soitan vaikka olisikin ajamassa.Panikoin lisää ja mielikuvat ja yksityiskohdat näen silmissäni.Auton josta nousee savua ja joka on rutussa,veljen joka vuotaa verta päästään ja on tajuton,ihmisiä jotka ihmettelevät tapahtumia,ambulanssin joka nostaa veljeni varovasti autosta ja nostaa kyytiin.Näen puhelun jonka vanhempani saavat,näen heidän järkyttyneet ilmeensä ja sen kuinka he ajavat sairaalalle,näen sen kuinka odotan veljeäni turhaan hetkestä toiseen sekä sen kuinka vanhempani unohtavat olemassaoloni.Näen sen kuinka veljeni ei selvinnytkään ja tunnen kuinka kyyneleet haluisivat valua poskille mutten anna niin käydä ja samassa hetkessä,havahdun siihen kuinka joku huutaa "hei" katson sivulleni ja siinä se seisoo,veljeni.Istahdan autoon ja koko matkan kotiin katson lasittunein silmin ulos autosta.Asiat voi muuttua hetkessä.
mieleeni muistui viime yö jolloin ajatukset liittyivät itsemurhaan.Viimeinen kuvitelma kuolemastani oli kuinka seisoin kaiteella ja annoin itseni tippua alas,kuinka molskahtaisin kylmään veteen ja kuinka muuttaisin mieltäni etten haluaisikaan kuolla,mutta se on liian myöhäistä,sillä olen veden varassa enkä osaa uida ja kuinka vaikeaa on pysyä pinnalla,polskin sekä työnnyn pinnan alle vähän väliä,ajatukset vaihtelee ystävistä perheeseen,nielen vettä ja en pysty pidättelemään hengitystäni,sillan ylhäältä kuulen huutoja sekä läheisellä pientareella näkyy liikettä,mutten jaksa enää,vajoan vajoamista veden alle aina vaan syvemmälle ja ajatukset päässä vaimenee,silmissä sumenee ja joka paikkaan sattuu,ennekuin hiljaisuus ja kuplat nousevat pintaan.
se pelko otti musta vallan,taas tiukemmin puristi otettaan
ei näin pitänyt käydä ja siksi pelkään
taas kerran vaikkei hän edes välitä
silti mun sydän lyö nopeemmin kuin koskaan
ja mieli palasina
en kestä edes sitä ajatusta
palaathan takaisin
ethän tee sitä
lupaathan
äläkä sano että on liian myöhäistä
sillä se on pahinta mitä voi käydä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
jokainen sana merkitsee jotain,avaa suusi vieläkun se on mahdollista (: