anxiety dont make me fall again down

mulla oli tosi outo päivä tänään,vietin aikaa porukoitteni kanssa ja nauroin aika paljon sillä olin väsynyt ku tuli käytyä nukkumaan joskus 3 aikoihi ja heräsin 7:30,sain kamalan hysteerisen kohtauksenkin koko perheeni eessä,eka vaan nauroin ja sit se nauru muuttui kyyneleiksi ja hengenvedoiksi ja sit välillä taas nauroin,mun veli ja äiti vaan nauro mulle (onneksi) ja mun iskä vaikka se istui mua vastapäätä se vaan katso sivulle..se katse oli jotenki sellain epämiellyttävä..en ois halunnu itkeä niitten eessä mutta se kaikki stressi ja väsymys ja paha olo halus tulla ulos juuri sillä hetkellä ja mun oli tosi vaikeeta saada itkua loppumaan..äiti kehu mua tänää kuinka ahkera oon ja mie vaa sanoin että joo kuullosti taas niin sarkasmilta,sit se vaa jotaa vakuutteli ettei oo ja näin,en halua leikkiä niiden kanssa täydellistä perhettä sillä en jaksa leikkiä heidän mukanaan,en jaksa hymyillä sen takia että on pakko.Porukat riitelee nykyää aika usein ja sain vasta kuulla että tällä menolla mennään miinuksen puolelle tilin kanssa.

jää elämään siihen kuvitelmaan että kaikilla on niin helppoa elää
ulkona paistaa aurinko ja ne hymyilee ja vaikuttaa huolettomilta
niil tuntuu olevan paljon ystäviä jotka pitää niistä edes huolta
niil tuntuu olevan joku joka pitää niitä pinnalla
niil on aina ollut jotain mitä oon pitänyt onnellisuuden mittana
kaverit,tyttö/poikaystävät,rakastava perhe,
muiden hyväksyntä siitä keitä he ovat
mut ehkä nään vaa niin pintaa¨etten syvemmälle voi nähdä
ehkä oon vaa sokaistunu mun tunteista
sillä kaikkialla muualla näkyy onni paitsi mun elämässä















puut muuttuvat ihmisiksi
mustat läikät eläimiksi
kuiskaukset kuuluvat musiikinkin yli
musiikki jostain kaukaa kuuluu ulkoa
sisälle paettuani sitä kuulen sen yhä mutta vaimeampana
olen keskellä ei mitään ja kuulen musiikkia?
tummat ihmiset liikkuvat kohti
vaikka ne on oikeasti vaan runkoja jotka pysyvät paikoillaan
öisin tunnen niiden läsnäolon
niiden tuijotuksen sekä kosketuksen
kun uskallan avata silmäni niin ne tummat silmät
tuijottavat minua sentin päästä kasvoistani
ja sen suu tekee taas sen saman irvistyksen
ja alkaa nauramaan
sitä naurua joka saa ajantajun häviämään
sitä jolloin en uskalla hengittää