jäät yksin ja päädyt miettimään ehkä mun on parempi jossain muualla

niin kuin kuraattori silloin sano ettei kukaa voi ennustaa onko mulla huono vai hyvä päivä ettei kukaa voi nähä mun läpi jos haluan esittää olevani iloinen mut se ei koskaa kertonut sitä kuinka tarpeen tullen kukaan ei kuuntele ja jäät vaan yksin sen pahan olosi kanssa,sitä vaa tippuu joka ikinen päivä enemmän alemmas kuin eilen oli tippunut,sitä vaan itkee päivittäin sillä ketään ei oikeasti kiinnosta miten voit,yritän kertoa että mulla on paha olla,mut ihmiset vaa sivuuttaa ne mun sanat,tuntuu että muut saa sen autavan käden tuosta noin vaan vähästäkin sanomisesta mutta minulla ei taida olla mitään väliä ja se satuttaa,olenko niin mitätön kaikille,tarpeeton?olin tosi väsynyt jo,feikkasin jokaselle että mulle kuuluu ihan hyvää,sillä en oisi kestänyt enää yhtää kertaa sitä että joku vastaa mulle "mm" tai sivuuttaa mut.Sit tapahtu tää,hän kysyi yllättäen mutta hän oli eka joka osoitti oikeaa kiinnostusta minua kohtaan niinpä annoin kaiken tulla ulos joita olin pitänyt sisälläni.

ystävä:

nyt huolestuneena tunkeilen, mut ootko viillelly?

minä

noi mitkä kuvas on ne on kissanpennun tekemiä,mutta joo olen

 

ystävä

haluutko puhuu asiasta?

minä
mua inhottaa nää olot jotka vaa jatkuu ja jatkuu,kuinka musta tuntuu että mun koko elämä ois hajalla,kuinka mun täytyy esittää olevani jotain muuta kuin surullinen,sillä kun kun oon sanonu että ei oikee kuulu hyvää nii ihmiset sivuuttaa sen ja jatkaa siitä aiheista mitkä on niille parempia,tai sitä kun kerron miltä tuntuu ja ne antaa vaa sen "mm" kun ne ei enää jaksa välittää tai halua tajuta,tai kuinka ihmiset ymmärtää mun sanat "että oon itkeny joka ikinen päivä ja tänää olin iloisempi kuin muulloin ja silti taas itken tässä" ja se otetaan haikeutena sovitaa se sillä,tai kuinka haluat vaa nähä sen yhen ainoon ihmisen ja kysyt milloin voisi nähä ja se vastaa vaa että "emt " kysyn haluatko nähä ja se vastaa joo,tai kun ne joille ennen puhuit koulu aikoina oloistani sähkärillä,niin ne ei puhu mulle enää,ne ei kysy mitä kuuluu,tai kun eilen luulin että kaveri tekee itsarin nii kerroin siitä yhelle ja se vaa jankutti ja jankutti kuinka mun pitäis soittaa sille mut se ei tajunnu se ei tienny sitä kaikkea ja se sai vaa mua ahdistumaan lisää sillä jos se ois tehny nii musta ois tuntunu syylliseseltä,haluisin vaa kertoa että mua pelottaa mennä kouluun sillä pelkään ihmisiä siellä,pelkään sitä että sulkeudun kuoreeni niin kuin viimeksikin heti kun tuntuu ulkopuoliselta,pelkään mennä kämpälle niitten katseiden takia,joskus vaa sitä miettii että oisko se liikaa pyydetty että ees joku sanoisi kaiken menevän paremmin ja halaavan

 

 ystävä

seuraavan kerran ku nähään niin rutistan siut kuoliaaks,lupaan siulle et kaikki kääntyy viel parhain päin ja risukasaan paistaa aurinko jnejne... jotkut ihmiset on vaan tarkotettu käymään siun elämässäs ja jotkut on tarkotettu jäämään siun kanssas ja auttamaan niitten sotkujen selvittämises mitä ei yksin jaksa. se et ne ei vastaa tai enää "löydä aikaa" siulle, on niitten oma vitun häpeä! jos niit ei kiinnosta tietää minkälain ihana ihminen sie oot niin haistakoon paskan! kenenkää itsari ei oo siun vika vaan jokanen tekee ite omat valintansa ihan sama onks ne hyvii vai huonoi

oot miulle ihan super rakas,koita jaksella, kyl tää täst viel

 

minä

purskahdin itkuun kun luin tuota alkua,mut niin se onkin mut onko tarkoitus ettei siihen tunnu jäävän yhtään ketään,että ne harvat johon luottaa nekin vaa sanoo että "haluan auttaa mutten voi sotkeutua ongelmiisi" se saa mut tuntemaan itseni tarpeettomaksi,huonoksi,rumaksi ja lihavaksi kuin kaikki vaa kävelee pois kuin miulla ei ois mitää arvoa ja oon miettiny miks tuntuu etten sais sanoa että on huono olo ja että muillla on oikeus siihen ja muiden huono olo huomioidaan ja ojennetaan se auttava käsi,mietin vaa miksen ansaitse sitä,kuraattorikin sillo sano että etsin ihmisistä sitä voimaa ja tukea joka saa mut jatkamaan,ne tietää millainen oon sillä jotkut on tuntenu mut vuosia mut silti ne vaa satuttaa entistä enemmän varsinkin keksimällä tekosyitä eikä voi sanoa ettei vaa halua nähä mua että se johtuu siitä ja esim ku olin yks pvä kaverin kaa kouvolan keskustassa niin yks känninen mies tunki meidän väliin ja jutteli sille mun kaverille ja mie olin ilmaa ja se tuntu iskulta mun kasvoihin sillä se mies tuntu osoittaneen sen mitä aattelen,että oon ruma,tiiän mulla on itsetunto ongelmia mut se vaa kolahti.epäonnistun usein ja se vaa saa mut tuntemaa etten voisi osata tarpeeksi hyvin ja että oon pahoillani siitä,välillä tuntuu että oon ihan pirun väsynyt ihan kaikkeen,mut noi sanat mitä sanoit otin ne huomioon,vaisulla hymyllä,kiitos,en vaa osaa sanoa niihin mitään

ystävä

kaikkien menetettyjen ihmisten tilalle tulee ihan takuu varmasti uusia ihmisiä, se vaan saattaa välillä vaatii aikansa, sie et oo todellakaan ruma, tarpeeton, huono tai mikään muukaan tollanen  eikä siun tartte välittää jostaa kännisest ukost, se saatto olla niin tuiteris ettei ees tienny kelle tai mitä juttelee...

oon kiitollinen että hän kysyi ja kuunteli sillä en tiiä kuinka kauan oisin jaksanut pitää sisällä asioita,leikkiä jotain mitä en oo.Joka päivä oli entistä rankempi enkä pystynyt millään selvitä ilman kipua,säälittävää eikö?mustelmia jaloissa,käsissä,viiltoja paikoissa jota te ette voi nähdä.kirjoitelmia viime kuulta,näiltä päiviltä sekä viikoista "paha olo pitää mua kahleissaan ja se ei lopeta ennen kuin saa mut lopettamaan hengittämisen,kaiken tän ajan oon jaksanut kantaa tätä kaikkea mut nyt alan olla väsynyt elämään kyllästynyt etten oo varma kuinka kauan enää selviin hengissä täältä"

 tänää kirjoitettu yöllä: "silti tää maailma tuntuu tosi tyhjältä vaikka ois kuinka paljon menoa,kuin kelluis massassa pimeässä paikoillaan monta tuntia" tänää oli ihan kiva päivä olin kaverin kanssa,mut silti eksyn kaikkialla niihin samoihin ajatuksiin,katottiin leffaa ja se kerto syövästä kärsivästä naisesta ja se leffa oli surullinen,sillä monet itki siellä leffateatterissa,itse nauroin yhdessä vaiheessa koko ajan,sillä mua vaa nauratti aina ku katoin kaveria tai kuulin sen nauravan,elokuvan lopussa jopa mun kaveri itki ja mie vaa yritin hymyillä sitä katsoessa,en halunnut itkeä,sillä halusin pysyä kerranki vahvana etten itke leffan takia,etten näytä sen vaikuttavan minuun,sitku käveltii pois sieltä niin mulla oli surullinen fiilis ja yritin sit kadottaa sen nauramalla hermostuneesti.