why is so easy to pretend to be happy

"kaikki mihin sä koskaan kosket kuolee ja kuihtuu pois"
"kaikilla ihmisillä on myös niitä synkkiä salaisuuksia"
"jonkun salaisuus voi olla se että on tosi laiha ja silti haluaa tiputtaa vielä seuraavat 10 kiloa kunnes tajuaakin sen että se vie hautaan saakka"
"toisil taas se voi olla viiltely tai itsensä polttaminen"
"toisilla ne avunhuudot ja tarinat löytyvät piirroksiensa takaa joiden tarinat vain he itse tietävät"
"joillakin se voi olla se salainen itseinho ja "vatsamakkarien" vertailu peilin eessä iltaisin ajatellen kuinka ruma ja läski on"
"joillakin se salaisuus on se että tuli raiskatuksi eikä uskalla kertoa siitä kenellekkään"
"toisilla se on  äidin menettäminen syövällä tai perheenjäsenen sairastuminen"
"onneton lapsuus, pitkä koulukiusaaminen"
"ulkonäköpaineet se ettei oo koskaa tarpeeksi"
" se että salaa haluaa tappaa muita ihmisiä koska sinua on satutettu niin pahasti"
"tai se että haluat tappaa itsesi"
"joku laskee kaloreita pakkomielteisesti ja valehtelee joka toisella sanalla syöneensä"
"se että sun luotettavin ja parasystävä jättää sut yksin silloinkun sitä vähitellen odotat"
" jollakin on vakava sairaus jonka takia kasvojen sijaan erottaa vaan soikiot eikä tunnista ihmisiä ei edes omaan tytärtään"
"tai sitten oon joutunut onnettomuuteen josta on jo aikaa mutta haluaisi puhua asiasta sillä se vaivaa vielä sun syvintä sisintä"

Kuulostaako mikään noista teille tutulta? Se kuinka paljon murhetta ja huolia ja sairauksia mahtuu maailmaan. Se kuinka itse sairastuu niihin ihan vaan sen takia sillä kukaan ei huomaa tai osaa pyytää apua ajoissa tai milloinkaan. Se kuinka alkaa kasaamaan niin syvälle sisälleen ne kipeät asiat koska ei pysty luottamaan tai halua luottaa keneenkään. Onko se hauskaa katsoa sivusta kun oma kaveri sairastuu johonkin tuollaiseen tai sille käy jotain ja katsot neuvottomana vierestä? Se ei suostu puhumaan sulle ja kieltää kaiken ja pikku hiljaa se koko ihminen jonka tunsit hiipuu pois aivan kuten hänen ruumiinsa. Se on rankkaa käydä lähellä niitä tapahtumia ja katsoa sivusta mutta niin on myöskin se auttaminen. Kuinka moni on sanonut että voit puhua mulle ja sitkun se puhuu susta itsestäsi tuntuu ettei kyynelille tuu loppua tai ettet osaa tarpeeksi tehdä kaverin puolesta tai mietit vaan iltaisin sitä kaveria ja miten se selviää tai pärjää nytte. Se koskettaa välillä liiankin syvältä sillä kun oikeasti välittää jostakusta ja olisi valmis tekemään mitä vaan ja sitkun kuulee totuuden, se särkee vähän omaa sydäntä jo valmiiksi. Kaikki on varmaan joskus kuulleet ja nähneet kun joku kaveri itkee, siin tulee itselle niin lohduton ja avuton olo, miten pystyn parhaiten auttamaan, mitä sanon? sitä saattaa vaa jähmettyä ja ainoa mitä ehkä tajuaa tehdä on halata toista ja vaan sanoa kaiken menevän paremmin. Mut vaikka totuus satuttaa on se parempi kuin ne valheet että voi hyvin. "Salaisuudet ajaa meidät erilleen joka kerta kun kerrot sen saman valheen mulle
mut kun paljastat itsestäs vähän lisää meistä tulee läheisempiä ja teen mitä vaan jotta voisin auttaa sua" Älkään koskaa pelätkö pyytää apua vaikka ette halua huolestuttaa toista, sillä se mikä sai sut rikki on aina mahdollista paikata toisen oikealla avulla ja välityksellä ei ehkä koskaan kokonaan eikä se saa kipua hellittämään paljoa mutta edes hetkeksi. Tääl maailmas on niin paljon vielä ja kai säkin haluat kokea kaikkea ja uskoa omiin unelmiis sillä kun unelmia on ja saavuttaa olet lähempänä kuin koskaan elämistä sekä lähtemistä mutta päätös on tietenkin sinun eikä kenenkään muun. Mutta muista joku täällä rakastaa sinua oikeasti ja haluaa auttaa vaikka mikä olisi.