Dont say no if you can say yes

Tuntuu kuin sisäpuoli taistelisi omaa mieltäni vastaan. Oon päättänyt olla tekemättä itselleni mitään, oon päättänyt etten laihduta.

Tunne tulee niin voimakkaana, ahdistus painaa päätään piilostaan ja tuijotan vaan ruokaani ja mietin etten saa antaa sen tulla, että mun täytyy keskittyä kaikkeen muuhun paitsi siihen, laittaa lusikka uudestaan ja uudestaan suuhun ja unohtaa ne samat ajatukset jotka saa mut häpeämään syömistä tai ahdistumaan ja jotenkin selvisin siitä ilman kauheaa ahdistusta.

"tunnen kuinka myrsky pauhaa ja tunteet ottavat minut valtaansa, haluan vain elää ja unohtaa kaikki menneisyyden virheet ja jättää taakseni ne."

Ennen oisin tehnyt sen tahallani, syönyt ja syönyt niin kauan kunnes pahoinvointi alkaa, ihan sama kuinka paljon söisin ja  kuinka nopeasti, tärkeintä oli vaan saada se kaikki ulos ja oksentaa. Jotta saisin sen kaiken roskan ulos sisältäni ja jotta tulisi parempi olo sen syömisen morkkiksen jälkeen

"tänään kaikki on erilaista, tiedän etten oo enää se sama ihminen, tiiän että pystyn parempaan, mutta silti se tapahtuu"

Miksi kysyn itseltäni nyt? miksi juuri tänään.
Syön pari vanukasta nälkääni, sen jälkeen syön kokonaisen leivän, lautasellisen makaronia ja kanaa, mutta jostaan syystä sekään ei riitä, otan toisen leivän jonka lisäksi kaakaota ja lasillinen limsaa. Tunnen oloni pahoinvoivaksi, makaan sohvalleni läppäri sylissä ja koitan keskittyä ohjelmaani. Mutta se olo ei mene pois ja tunnen kuinka oksennus nousee kurkkuuni, riisun hupparini pois ja juoksen vessaan, tiedän mitä tulee tapahtumaan, oksennan, poskellani omat kyyneleeni niin kauan kunnes mitään ei enää tule. Istun hetken aikaa wc lattialla ja kokoan itseni.

"hetken aikaa tekisi mieli paskoa kaikki ja tehdä kaikki se mitä olisin ennen tehnyt, ottaa terä ja viiltää, epäonnistua oikein kunnolla, mutten näe sille enää syytä"

" palaan miettimään sitä hetkeä kun otat mua kädestä kiinni ja saat mut tuntemaan oloni turvalliseksi ja tajuan etten tarvitse mitään muuta elämääni kuin sinut.