öisin katon ikkunast ja voin vaa toivoo jotain parempaa

"Pienistä puroista kasvaa isoja" Kun ei puhu eikä pukahda,jättää sanat ja asiat itselleen,kietoo kaiken sen pahan pois vaan jotta voisi edes hetken aikaa elää,sitä elämää jota ennenkin.Mutta sitten tajuaa ettei se ole niin helppoa,saat yhden asian pois niin toinen tulee tilalle ja niin ees päin.

Joka päivä kuulen sitä samaa kysymystä joltakin ja he saavat aina saman vastauksen,ajatuksilla ei ne halua oikeesti tietää, ne kysyy vaan sen takia ku on kohteliasta.

Olen pitänyt itseäni pystyssä koko tämän ajan, viikon ajan purrut hammasta ja työntänyt kaikki ne ajatukset pois, antanut kyyneleiden valua, antanut itseni tuijottaa seiniä, sillä tyhjällä ilmeellä, olen yrittänyt tehdä tehtäviä ja lukea kokeisiin, sillä niinhän ihmiset tekevät. Mutta jossakin vaiheessa tiedän etten pysty enää siihen, sillä asiat alkaa käymään rankaksi.

Juuri kuin aloin luulemaan ettei mitään niin pahaa voisi tapahtua, niin sieltä tulee piste i:n päälle. Menneisyys ja siellä olevat asiat kummittelevat, oma minäkuvani, huono itsetunto, alakuloisuus, kaikki ne ajatukset, kahden lemmikin kuolema, onnettomuus, jalan hyväksyminen epämuodostuneena, useat leikkaukset, sairaalareissu, sen miehen kuolema, ei en ole päässyt niistä asioista yli en todellakaan, miten voisin yksin saada kaikki noista niin selviksi miun päässäni, kaveri/ystävyys suhteiden päättyminen, ontto olo sisällä ja nyt mun mummo laitettiin saattohoitoon.

Pientä verrattuna teidän elämäänne ehkä?mutta liian suuria mulle.

päiväkirja merkintöjä alkuvuodesta
29.1.2014
istun tyhjiössä,sumussa,pimeässä yksin ei ketää kelle voisin kertoa totuuden
"en haluis elää enää yhtää päivää" sattuu,itkettää,saanko mennä takaisin sinne
ja hypätä,en näe enää mitää syytä,haluisin vaa luovuttaa,olo pahenee
kaikki katoaa,haluun sun ymmärtävän,ei kukaa välitä
ihmiset tulee ja menee mut mikää ei oo pysyvää
mä luovutan.älä katso mua noin kuin oisin suuri virhe,taakka sulle,este tiellä.

23.2.2014
tuntuu etten yhtää ymmärtäis sua,oot tosi kylmä mua kohtaa
vastaat yksittäisillä sanoilla ja ne katseet,mitä mie tein väärin
mikä mussa on vikana?älä lähde ole niin kiltti
en kestäis sitä.

you are lying to me,you think im so stupid to believe that
no im not,so you treat me like a shit.
Im like a rubbish for you guys,so thanks for that
i cant believe for nobody,i cant just life like this
i hate you,i can see how you stare at me
you are just like the other ones,you dont really care
how are you? who would i ask for they
if they arent intresting of my life
i hate myself,my life and fake friends
every time when im saying i kill myself
they say "no you dont"
but i dont no even one reason to stay

leikitäänks me taas kuurupiilosta,sie piiloudut ja mie etsin
mut sie piiloudut niin hyvin etten koskaa löydä sua
kun sanat ei merkkaa mitää
se sama katse joka katsoo mua päiväst toiseen
saa mut miettimää oliks kaikki totta vai valhetta?
sanoiks ne asiat mun mieliks
näin siun ilmeest totuuden
ja samal hetkel tuntu että kaikki ois vaa kadonnu.