someday you are nothing to me and you cant play with me

Olen tunne ihminen. Elän sydämelläni enkä järjellä vaikka sen pitäisi olla toistepäin. Tunnen sekä koen elämässä tapahtuvat voimakkaasti sen takia ja suurimman osan ajasta  olen sisäisten tunnekuohujeni vallassa. Mietin liikaa asioiden ja tekojen merkityksiä sekä ylireagoin välillä. Toisaalta kun kuuntelee sydäntään eikö juuri silloin elä kaikista avoimin sekä täydellisimmin elämää. Teen tyhmiä virheitä mutta eikö kaikki jossain vaiheessa? Tunne ihmisenä kerron välillä tosi avoimesti välittäväni sekä tunteitani  sekä saatan yllättäen kysyä että saanko halata sinua sillä joskus kun aistin hetkissä haikeutta ja surua saattaa tulla sellainen fiilis tai ihan muuten vaan haluan halata itselleni tärkeää ihmistä. Vieläkin etsin sitä tiettyä tunnetta halatessa sitä kuinka sisällä alkaisi myllertää ja tuoda eloa minuun. Se on aivan mahtava tunne ja se tunne on kuin huumetta.
Toisaalta tunne ihmisenä koen vahvasti "mustasukkaisuuden" tunnetta ihmisistä ja olen kamalan omistushaluinen vaikka tiedostan sen ettei ihmisten valinnat tai tekemiset kuulu minulle millään tavalla ja koitan vaan ignoorata tunteet silloin ja sanoa että kaikki on ihan fine.
Myös äärimmäinen herkkyyteni tulee tällä tavalla esille jos saan huonoa palautetta saatan alkaa itkemään tai pidättelen kyyneleitä ja olen tietoinen että pitäisi hankkia vahvemmat kuoret itseeni eikä ottaa itseensä asioita.
Toinen asia koen ihastumisen voimakkaasti ja se vie välillä kirjaimellisesti jalat altani, tunnen kuinka hymyilen kun näen ihastukseni kohteen, tunnen perhoset vatsassa sekä kaiken sen mikä ihastumiseen kuuluu. Vaikeinta on yrittää peittää ja kieltää omat tunteet.

Mun elämä on suuri painajainen jossa elän. Mun päivät menee syvällisyyksissä joihin uppoan.
Koitan tehdä tehtäviä ja yhtä-äkkiä havahdunkin 10 minuuttia myöhemmin muistamatta mitä olin tehnyt viimeiset minuutit.

Eilen meinas ahdistus taas saapua keskuuteen. Uni ei tullut ja päädyin miettimään aivan liikaa. Olin aivan jäässä vaikka olin peittojeni alla. Mietin nykyisyyttä sekä tulevaa ja tunsin kuinka haluaisin vaan antaa periksi kaikesta. Sinnittelin ja koitin pysyä ehjänä vaikka se onkin vaikeaa. Oli niin lähellä etten olisi paljastanut itsestäni lisää ihmiselle johon luotan mutta jokin minusta vaan sanoi "ei sinä et kerro, sinä et osoita heikkoutta,et tänään" Nousin ylös ja täristen seisahduin. Purin huuleni yhteen mutten voinut sille mitään kun kyyneleeni valuivat jo poskilla.

"tulevaisuus. Miksi  puhutaan niistä kauniista ihmisistä jotka valmistuvat ammattiin ja perustavat omia perheitään ja onnistuvat elämässään, tietävät tarkalleen mitä tekevät ja missä menevät. Tunnen itseni niin väliinputoajaksi, kuulen päässäni sen kuinka olen heikkoa keskitasoa kuinka olen hiljainen ja kuinka minua tarkkailtiin koska ei tiedetty tuleeko minusta mitään. Tunnetasolla tunnen kuinka jokainen ajatus iskee minua alemmas mutten pysty lopettamaan. Mitä jos en opi koskaan tarpeeksi, tulen tappamaan jonkun vielä vahingossa. En ole koskaan valmis lähihoitajaksi, en vielä tarvitsen enemmän aikaa sekä kokemusta."