no reason for anything

suljen suuni sanoilta joita saattaisin vahingossa sanoa
joskus mun tekis mieli vaan huutaa

ajoittain tunsin oloni ahdistuneeksi,ulkopuoliseksi
halusin paeta muttei sellaisia asioita pääse karkuun
tapaamisissa tunsin itseni turhaksi,mitättömäksi
halusin vaan kadota

mitä kun en enää tunnu riittävän sullekkaan
olit ainoo jolle riitin itsenäni
ja enää en riitä kellekkään
anna anteeks että musta on aina niin paljon vaivaa
että mua pitää aina kuunnella kun mulla on murheita
että en oo varma mitä tekisin itseni suhteen

mun on varmaa pakko taas käydä siellä kuraattorilla taas
sillä mun elämä on niin sekaisin ja oon tippunut jo alas

leikin ettei muhun sattuis ja etten välittäis
leikin etten huomaisi mitään
leikin ettet olisi olemassa
mä jäin yksin
näen sut vieläkin siinä
näen siut joka puolella missä meen
pienet asiat mun päivissä muistuttaa siusta
joka kerta kun näen sut tunnen sen tunteen
sen tunteen jota en oo koskaa ennen tuntenut
tunne joka saa mut hämilleen
saa mut vihaamaan osaa itsestäni

en koskaan uskonut niitä sanoja
mitä sanoitte mulle
"sä viel pärjäät"
miks sit tää ahdistus
vie kaiken hapen multa

yks ainoo kommentti saa mut luisumaan takas alas..yks ainoo kommentti ja kierre on valmis
tiiätteks sen tunteen ku oksennatte niin pahasti että mahahappo satuttaa kurkkua,tuntuu että tukehtuisitte omaan oksennukseenne, silmät vuotavat kyyneliä,ja silti vihaatte itseänne paljon

Totuus murskaa se satuttaa ja jättää sut alleen.kaikki sen haluis kuulla mut ei oo niitten korville sopivaa

miten masentunut ihminen vaikuttaa ilmapiiriin?
se laskee muiden mielialat alas

jos joku kysyy kuulumiset niin vastaan suoraa että ihan hyvää
sen sanottuani mun tekis mieli laittaa perään "ihan vitun paskaa"
mua alkaa itkettää ja vituttaa etten pysty sanomaan sitä että mulla on paska olla

elämä ei voi pyöriä oman itsensä ympärillä,ei se koskaan tuu menemään niin,sillä maailma saa sut tuntemaan että oot vähempiarvoisempi kuin muut

miksen saa unohtaa sua?miks joka asian pitää muistuttaa susta ku yritän päästä yli mut en vaa pysty tähän oikeesti.