lauantai 6. kesäkuuta 2015

im going to die, its no way out, whats different is going to be

Joka kerta sä luulit selviäväsi ja saavasi sen onnellisen lopun mut sä olit niin väärässä, ei sulle oo mitään onnellista loppua, et sä niin vaan pääse yli tästä. Ajatukset suttaantuu sille samalle paperille mille ennenkin. En mä halua enkä jaksaisi elää, mua väsyttää vaan niin kamalasti kaikki.

Oon koko ikäni yrittänyt korjata niitä haavoja jotka muut on minuun tehneet ja aina kun oon saamassa yhden kohdan paikattua niin aukeaa toinen. Oon niin väsynyt joka päivä hymyilemään joka ikisille, kysymään kuulumisia ja yrittänyt varmistaa että muilla olisi hyvä olla, samaan aikaan kun yritän pysyä pinnalla.

Välil vaa tuntuu etten voi enää myöntää kenellekkään jos menee huonosti, patoan tunteet sisääni sillä pelkään sitä ettei sitä ymmärretä ja koska en osaa sanoa mistä se johtuu että tunnen juuri näin sisälläin.

Kun sitä menettää jotain tärkeää jonkun ihmisen siinä samassa menettää palan itsestään, kun avaa ja antaa muille palasia, ne viedään ja itselleen jää pelkät rippeet. Sisältö riekaleina mutta ulkokuori ei petä vieläkään

2 kommenttia:

  1. Anonyymi6/6/15 23:01

    Luin joka ikisen siun postauksen tähän päivään asti, enkä voi muuta sanoa, kun että oot ihan hirmusen vahva ♥ Sä oot arvokas, korvaamaton ihminen eikä kenenkään pitäisi joutua kokemaan noin paljoa pahaa.. Sä ansaitset parempaa kuin tämä jatkuva pimeys josta ei löydä ulos pääsyä, sä ansaitset olla onnellinen. Entiiä kuinka naurettavalta tää kuulostaa, mut sun ei tarvitse pärjätä täällä muiden takia. Olla olemassa muiden takia tai miellyttää muita. Ja nii, entiiä helpottaisko jos puhuisit tosta kaikesta jollekkin taas uudelleen? Välillä puhuminen ja asioista ääneen sanominen helpottaa.. :( mieti asiaa, mut koita jaksaa vielä ♥
    ~ neela

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi pikkuinen <3, kiitos paljon, merkitsee mulle ihan hirveästi noi sanat c: ja ei se kuulosta naurettavalta, toisaalta täällä eletään itseään varten mutta ilman ihmisiä ja heidän miellyttämistään saattaa huomata aika pian että on jäänyt yksin kun kukaa ei enää jaksa sua.ja oon yrittänyt puhua ja kertoa mutta tuntuu kuin kukaan ei edes yritä tajuta tai halua, sieltä tulee vaa että kyllä se olo menee vielä ohi ja ainoa mitä tiedän on se että kun töiden jälkeen nousen pyörän selkään ja lähen pois hymyillen niin musta tuntuu silti että mun sisällä on ontto kohta joka saa mut tuntemaan tyhjäksi ja silti tunnen että olen vaan hymyillyt kaikille vaan siksi koska se on kohteliasta ja se antaa musta paremman kuvan.Lopultä päädyn sängylleni istumaan ja ennen nukahtamista ajattelen "ehkä huomenna oisi minun päiväni,ehkä kaikkien näiden hyvien asioiden seassa en tuntisi sitä mikä raastaa mua rikki huomaamattani. mutta pistän mietintään asian ja koitan <3 koita sinäkin, oot tärkeä vaikken ole jaksanut tulla puhumaan asioideni vuoksi

      Poista

jokainen sana merkitsee jotain,avaa suusi vieläkun se on mahdollista (: