ihmiset voi aina sanoa mitä vaan mutta tääl elämäs teot puhuu puolestaa

maailma on täynnä niitä ihmisiä jotka ei tajua tätä asiaa.
Miltä tuntuu herätä uuteen päivään aivan samoilla ajatuksilla kuin eilenkin tai kun vuosi sitten.
tai se kuinka ei suunnittele tuhoavansa itseään mutta silti tekee sen aivan vahingossa.
Kun kävelee kadulla eikä tunne mitään, kuin ihminen oisi tyhjää täynnä.
Kun soittaa kaverilleen ja toivoisi että voisi nähdä sen kanssa kahdestaankin mutta hän haluaa nähdä kolmestaan.
En suunnitellut koskaan elämäni olevan tällästä, välillä seesteistä mutta välillä suuria myrskyjä sekä kuohuja jotka jättävät jälkiään ja kun elämä tasaantuu se ei joko tunnu miltään tai se on sitä tylsää arkea jossa on hiukan onnea mukana.
Joskus musta tuntuu etten ole aivan normaali ihminen, sillä mitä normaalia on tuntea sillä tavalla jolla ei saisi, se ei ole inhimillistä tai edes ihmisyyteen kuulumista.
Huvittavinta tässä ehkä on se että mulle läheisimmät ihmiset saavat minut tuntemaan itseni niin turhaksi ja ei halutuksi ja ei halutulla en tarkoita mitään seksuaalista vaan sitä että tuntuu että ihmiset mieluummin välttelisi kuin puhuisi ja se että ihmiset ei kysy kuulumisia tai niin.


Ihmisten sanoihin ei saisi koskaan luottaa, oon kuullu niiltä ihmisiltä jotka merkitsi miulle paljon sanoja "oot ainutlaatuinen, en haluu menettää sua, rakastan sua,oon ihan hiton ylpeä susta." ja mä uskoin joka sanan, mutta eri asia niitten sanoissa ja mun sanoissa on se että mä oikeasti tarkoitin niitä sanojani.

 

"musta tuntu että meillä synkkasi aika äkkiä ja kirjaimellisesti veit jalat altani ja halusin jatkuvasti olla sun seurassa ja rakastin sun hymyä ja kaikkea sussa, mutta kun ei enää nähty päivittäin, meil katkes kokonaa välit ja aloin epäilee ettet koskaa tarkoittanutkaa sanojasi. Yritin kaikkeni mut se ei riittäny sulle sillä sähän et koskaa tarkoittanu sitä mitä sanoit. Nykyäänkin käyn katsomassa oletko paikalla ja välillä olet mutten koskaan laita sulle viestiä. Ainoa mitä haluan sanoa sulle että mulla on ikävä sua mut kaikki mihin tarrauduin kii tais olla vaa valhetta. Useimmat ihmiset sanoo sitä "et koskaa menetä mua" ja silti lähtee ja mitä mulle jää käteen on muistot, pettymys ja kauhea ikävä, en usko että heistä kukaan ajattelee  enää mua.

kaikki ne hyvät muistot ihmisten kanssa, kunpa joku tulisi joskus sanomaan että "kyl mie muistan ne meijän ihanat hetket ja aattelen sua vaikkei enää oikeestaa olla tekemisissä" mut luultavasti se on vaa toiveajattelua.