Dont give up because you are storgest that sadness

Sä olit halunnut vuoden jo kuolla, mietit kaikkia niitä tapoja hukkumista, yliannostusta, hirttäytymistä, hyppäämistä kerrostaloista, autoihin, juniin törmääminen. Sä mietit sinäkin päivänä että voisinpa vaan törmätä johonkin ja kuolla pois, koska musta tuntu etten kestä enää sitä surua joka on sisällä mussa.
Ja niin kävikin vahingossa. ja sun takia yks ihminen on kuollut,sä tapoit sen ja pidit elämää pelkkänä leikkinä ja sit sä muutat mieltäsi ettet haluakkaa kuolla, ettet oo valmis. se kaikki meni aivan väärin päin, mun piti kuolla silloin ei hänen.

Tiiättekö sen kuinka sisältä päin jokin kaivertaa muttet vaan tiedä mikä. Se kuinka tyhjä olo onkaan pitkästä aikaan. Kaikki räjähtää käsiini juuri tällä hetkellä. Mikään ajatus ei anna mun hetkeäkään hengähtää. Mulle on taas tullut uniongelmia, käyn myöhään yöllä nukkumaan ja saatan jopa maata tunnin sängyssäni kunnes nukahdan ajatusteni keskeltä, aamulla kello herättää uuteen päivään ja tunnen itseni entistä väsyneemmäksi ja kipeämmäksi. Joskus aamuisin vedän peiton korviini ja suljen silmäni vaikka tiedän etten tule saamaan enää unta mutten haluaisi millään kohdata taas tätä maailmaa. Näen erilaisia unia ja painajaisia ja oon tosi vainoharhainen.

Teen sitä samaa kuin viime vuonnakin lukittaudun omaan huoneeseeni katsomaan sarjoja enkä jaksa tehdä mitään muuta ellei ole aivan pakko.

työnnä mut pois jos sä sitä haluat
purista, huuda, ahdista nurkkaan
mun pää on sekaisin
pyörin ympyrää
tietämättä edes kuka olen
ja mistä tulen
ne katseet porautuvat selkääni
kun viimeinkin naurahdan
ja se veitsi uppoaa niin
syvälle etten ole enää
varma mitä tapahtuu

pieni sydän murskataan ja tallotaan maahan
enkä oo enää varma kuinka kauan se lyö
tyhmä, arvoton kuuluu päänsisäl
rakasta ole kiltti, älä jätä
anna anteeks en oo enää varma
kuka lähtee ja kuka jää
vai jääkö enää kukaan
siks syvät viillot ne arvet peittää

sä pystyit jatkamaan sun elämää ja uskoin itse jonkin aikaa että minäkin olisin osannut. Mutta kaikki ne sun sanat ja teot pyörii mun mielessä iltaisin ja mä pyörin sitä samaa suru kehää ja kuulen niitä samoja lauseita uudelleen ja uudelleen mun päässä joita sä aikoinasi sanoit. Jostain syystä teit musta niin viallisen.

en koskaan tarkoittanut olla kusipää mut tuntuu vaa etten muuta enää osaa, kaikki jotka tietää mut on pettyneet muhun,oon hukannu elämänsuunnan, illat menee öisin itkies,  aamut nukkuen ja päivät menneitä kaivellen. Mut on revitty riekaleiksi ja en jaksais enää hetkeäkään.


ja pikkuhiljaa musta tuntuu että oon tulossa hulluksi