nobody says it would be easy

suljen silmät koitan hengittää

katson veteen niin kirkkaaseen

sitten näen sen

pieni pää painuu veden alle

kädet räpiköivät vastaan

mutta turhaan

aikuiset ovat lähellä

mutta sekunnit tuntuvat minuuteilta

kun pohja lähestyy

ilme on kauhun sekalainen

joku tarraa pieneen käteen

ja nostaa sen takaisin pintaan

 ja lapset uivat kuin mitää

pahaa ei koskaan ollutkaan

mutta minä

muistan jokaisen pienen sekuntin

siitä kuvasta jonka olen

itse joutunut kokemaan

ja tuntuu kuin se ei loppuisi koskaan.

minä näen ne kaikkien niiden jaloissa

 

 vaikenen kuin muuri
sillä pelkään muiden reaktiota
sitä kuinka ajatusmaailmaani pitää
muuttaa tuttu ja turvallinen paha olo
ehkä haluan elää siellä ikuisesti
jotta voisin rankaista itteeni
elää kurjuudes monii vuosii
ja luovuttaa
iloisuus siit päästin irti
sillä kaikki mun ystävät oli tuntuneet menettäneet sen
miks haluun itkee lattialla
kuin voisin hymyillä
rankaisen itteeni virheistä
sillä uskon olevani huono ihminen
vaikkei se olisikaan totta