hetken aikaa musta tuntuu hyljätyltä
väärältä ja epäaidolta
olen oma itseni mutta olenko sittenkää
olenko se luomus jotka muut ovat minusta luoneet
vai se joksi olen itse tullut
kuulenko kuisketta selkäni takana taas
siitä kuinka en osaa olla ihminen
en koskaan tiennyt mihin sitouduin
kun nimeni kirjoitin papereihin
en tiennyt joudunko helvettiin vai kukkamereen
mä en tiedä kuinka kauan ja minkä takia
mut tuntuu kuin eläisin väärässä paikassa väärään aikaan
ja niin kuin kukkien versot nousevat maasta
niin kauan minulla on aikaa hengittää
murra ranteeni uudestaan
se ei tunnu enää miltään
ei sen jälkeen mitä olen itselleni tehnyt
puhu taas niillä samoilla sanoilla
niillä jotka hukkuvat väkijoukkoon
keksi uudet valheet
uudelleen ja uudelleen
vaikka tiedät minun arvostaneen
totuutta enemmän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
jokainen sana merkitsee jotain,avaa suusi vieläkun se on mahdollista (: