juorutaan ja teeskennellään mut kaikki on toisin ulkona

Sain jonkun joka oli miulle enemmän  kuin oma äiti ja nyt se on poissa ja taas mietin mitä teen väärin että mut voi vaa jättää ilman mitään,ilman sanoja,ilman vastauksia,sano vielä että soita sitten kun meet takas sairaalaan ja niin mä tein,jokainen meni vastaajaan,fb viestin katsoit muttet vastannut,päätän etten tee tästä mitään suurta vaan kiitän häntä hänen ajastaan ja päästän irti.Samat mietteet tulee päähän,mikä mussa on vikana että aikuinen ihminen jättää mut tällee?oisin halunnut nähdä hänet viimeisen kerran ja antaa hänelle kortin ja kiittää kaikesta siitä mitä hän puolestani teki,siitä kuinka hän aina piristi,jopa se kun oksensin sairaalassa hän vaa sanoi nauraen että jos jotaa hyvää pitää tästä löytää nii ainakin se oksennus haisee suklaavanukkaalta kun mä itkin hän sai mut hymyilemään,kun mua sattu hän sai ajatukseni muualle,kun hän lähti sairaalasta,mä itkin sillä jäin yksin sinne sänkyyn,jäin ilman mitää turvaa ja yllätyksekseni se mikä oli vaan tuttavallisuutta minulle ja ei vielä mitään suurta,hän jätti numeronsa pöydälleni ja kirjoitti että soita miulle leikkauksen jälkeen,seuraavana päivänä hän tuli tapaamaan minua ja kolmena muunakin sen jälkeen vaikkei hänen olisi tarvinut,silti hän aina tuli,tuntematon ihminen,toiselta paikkakunnalta,parina kertana hän maksoi ja toi miulle jäätelöä.Omasta elämästään huolimatta hän ilmestyi sairaalaan varta vasten minua katsomaan ja se on jotain suurta.Tää ihminen jää mulle mielee enemmän hyvällä kuin pahalla.Hänenlaisiaan on harvassa.


Sairaala kokemus joka on viimeinkin ohi toi paljon uusia näkemyksiä maailmasta,näin aivan uuden puolen ja ne kaikki ihmiset jotka olivat sairaala-aikana kanssani jäivät mieleeni positiivisesti,jopa ne joita epäilin,tuntemattomien ihmisten seurassa 6 hengen huoneessa viikosta toiseen jossa vaihtuu usein potilaat kaikki muut paitsi minä,monet säälivät minua sekä antoivat tukea ja omaa viisauttaan,näin erilaisia potilaita,syöpä,aivovamma,jalkavamma,käsivammä,päävamma,löysän ihon leikkaus potilas,heitä oli paljon.Sairaala aikana juttelin paljon erilaisten ihmisten kanssa ja tulin toimeen hyvin,nää vieraat ihmiset katso kuinka mie itkin aina kun kotiinlähdön sijaa tuli uusi leikkaus ja se kun sain kaikista suurimman huonoimman uutisen,kuolio jalassa tietyissä kohtii joka tarkoitti sitä että kuolleen ihon joutui leikkaamaan kokonaa pois,samassa huoneessa ollut keski-ikäinen rouva joka oli pääsemässä kotiin,käveli sänkyni luokse ja katsoi mua hetken aikaa ja sanoi "enkelit olkoon siun kanssasi ja kantakoon sinua tämän koko matkan"ääni alkoi väristä kun hän sanoi loppusanoja sillä itse itkin vuolaasti ja äänekkäästi,hän peitti kasvonsa jollain paperilla sillä hänkin meinasi alkaa itkeä,sitten hän keräsi itsensä ja halasi minua.

 

Seison paikallani ja mietin minne suuntaan lähtisin,kaikki tiet tuntuvat samoilta vanhoilta ja tunnen olevani loukussa,oikealle vai vasemmalle,suoraan vai taaksepäin, koilliseen vai lounaaseen,kaakkoon vai luoteeseen?en uskalla ottaa askeltakaan jonka takia käperryn seinää vasten ahdistuneena,mitä teen,vanha vai uusi minä,ujo vai nauravainen,itsetuhoinen vai iloinen?jatkan valehtelua kaikille ehkä jopa itselleni,en tiedä olenko oikeasti iloinen vai leikinkö vaan,ainoa jonka tunnen on taakka harteillani jota haluiaisin niin kovasti avata kertomalla jollekkin joka ymmärtää mutta siltikään en voi tehdä sitä, oma itseni ei salli sitä heikkoutta tapahtuvan. Kaksi kuukautta valui hukkaan ja minä tein
sen sillä epäonnistunut lapsi olenkin. haluaisin vaan kääriytyä jonkun turvalliseen syliin mutta missään en saa hengähtää sillä pitäisihän minun muistaa ettei tämä painajainen tule koskaan olemaan ohi.on vaan niin helppo palata vanhoihin tapoihinsa kuin onnellinen elämä ei sovikkaan.
ps pian teen postauksen itsestäni tänne kuin sitä on toivottu

sinä unohdit minut niin kuin kaikki muutkin
talloit päälleni kun sinua tarvitsin
rikoit minut
vaikka minä välitin sinusta enemmän kuin kestään
vaikka halusin vaan painaa pääni syliisi
vaikka yritin riittää sinulle
halusin aina olla kaunis
halusin osata pukeutua
mutta minä epäonnistuin
en koskaan ollut sitä mitä yritin
sinä et halua minua
sinä et välitä minusta
yritin pysyä elämässäsi
mutta turhaan
valvon yöt takiasi
sinä hukutit minut veteen