day when im suppose to be happy but im not

Perjantaina olin pitkästä aikaan elviiran kanssa,kävin hakemassa hänet,käytiin kaupassa ostamassa herkkuja ja sit suunnistettiin yleiselle uimarannalle.Meillä oli vaikeuksia löytää sieltä rannasta se parkkipaikka,mut onneksi lopulta löydettiin.Siellä rannalle ei ollut paljoa ihmisiä onneksi,siel oli yks sukeltaja ja pari ihmistä rannalla ottamassa aurinkoa. Jotkut oli siellä vähissä vaatteissa ja bikineissä,mut me oltiin vaan farkut ja pitkähihaiset päällä ja siel meinas silti olla vähän kylmä.Mentiin laiturille istumaan ja syömään ja sit vaan juteltiin ihan kaikesta,naurettiin,hymyiltiin sekä välillä kuvailtiin.Olin jo unohtanut kuinka nautin sen mimmin seurasta.Oli vapauttavaa olla vaa siellä rannalla ja tuntu ettei ole paineita kun vieraita ihmisiä ei ollut lähellä mua ja sitku mentiin myöhemmin keskustaan niin siel tuli vähän sellain kiree olo itselle kuin oisin varpasillani,ehkä se johtuu paikasta missä ollaan.No kuitenkin mua oli jo viimet viikot painanu se että musta tuntu etten oo tarpeeks kysynyt elviiran kuulumisia ja näin ja etin vähän väliä hetkeä jolloin oisin saanut sanottua sen,rannalla olin jo unohtanut sen asian ku puhuttiin niin paljon kaikkea.

 

Yhes vaihees sorsa ilmestyi,siihen laiturin viereen ja tuijotti meitä ja oltii pikkasen peloissamme,ainakin itse olin,sit oltiin just silleen että hus mene pois,älä tuu tänne,no sit se tietenki alkoi räpytellä siipiään ja nousi siihen laiturille aika lähelle meitä,pelkäsin että se tulis ja hyökkäis kimppuun kun se lintu katto juuri silleen,sit otin kenkäni ja iskin siihen laituriin,sillee että tärähti,nii sitten se sorsa lähti pois.En tiiä miksi mut pelkään just lintuja ku ne on niin arvaamattomia.Lähettiin laiturilta ja kokeiltiin yhtä ns. laitetta jossa on kaksi rengasta,joissa voi istua ja sit istuttii sellaiseen elviiran kaa,niihin oli ekaksi tosi vaikee päästä ku se laite toimi sillee keinulaudan tavalla,että se nousi ku toinen istui ja niin,mut siin oli sellainen pumppu jonka avulla se liikkui koko ajan ympyrää,istuttiin siinä sitten hetki ja sitku piti tulla alas,nii se tuotti paljon hankaluuksia,jäin jalasta roikkumaan ja toinen jalka ei ylettänyt maahan ja sit en päässy alas niin lopulta tipahdin siihen hiekalla ja kyl sit sain pienet naurut ku tajusin että lähellä oleva jäätelönmyyjä oli kattonut koko ajan sitä meijän touhua,näytti varmaan tosi mielenkiintoiselta.Mut sit lähtiin keskustaan sieltä rannalta ja siellä oleiltiin vaikkei siel ollu ketään koska juhannus,okei pari ihmistä käveli mut niin.Siel keskustassa yritin kerätä itseni ja sanoa siitä mikä oli mietityttänyt mua,mut huomasin vaa kuinka se hiljaisuus välil vaa otti otteeseensa ja en saanut sanottua ja aina kuin meinasin alkaa sanoa niin elviira alkoi just puhua ja en mie sit viittinyt keskeyttää vaa aloin sitten puhua siitä asiasta minkä hän oli ottanut esille.Sit ku lähettiin keskustasta niin ajoin siis skootterilla ja puolessa välissä matkaa eessä meni kaks polkupyöräilijää jotka näytti olevan hyvässä kunnossa ja sit menin niitten ohi ja näin ja yllätyin ihan tosi paljon kun huomasin että ne pyöräilijät oli ihan perässä,kun katoin peileistä ja olin tosi hämmentynyt ja aloin vaa nauramaan siin ajaessa ja siin vaiheessa ku se pyöräilijä ohitti miut niin elviira vaan kysy että ajanko täysiä ja mä ajoin 50km/h eikä kovempaa päässyt,ne oli oikeesti tosi hyvässä kunnossa sillä ne tuli ainakin 10km joko perässäni tai välillä meni ennen minua,vitsailtiin siinä elviiran kanssa että jos itsekki pääsis noin kovaa polkupyörällä niin mihin skootteria tarvisi.Se vaan oli uskomaton sekä mieleenpainuva hetki.


Tultuani kotiin hymyilin vaan ja päätin sanoa asiani hänelle ja viestistä tuli tälläinen:

"mun ois pitänyt sanoa tää jo aikasemmin ja kasvotusten
mutten vaa saanu sanaa suustani vaikka hetkiä oli kuinka
mun piti sanoa olevani pahoillani siitä että olen välillä ollut jotenkin poissaoleva
tai ehkä susta on tuntunut etten ole kiinnostunut elämästäsi
mut oon vaa ollu jotenki niin väsynyt tähän kaikkeen,
mut yhen minkä haluan myöskin sanoa että oot kaunis
että kuinka hauskaa mulla on sun kanssa
ja kuinka huolet häviää ees hetkeksi
haluun sun tietävän että siul on tosi kaunis hymy ja nauru
haluun sun tietävän olevan ihana ja huomaavainen
ja oon pahoillani etten oo jaksanut kovin hyvin
ja usein kysyä kuulumisiasi
haluun vaan sanoa etten halua menettää sua"

Myöhemmin illalla,musta tuntu että jalkojeni alta ois vedetty matto ja mun maailma oli taas sekaisin,kietouduin mahdollisimman pieneksi,kyyneleet ilmesty silmiini ja valuivat hiljakseen poskiani pitkin maahan,tunsin sen kivun sisällä sekä ulkona,sillä millään ei ollut väliä taaskaan elämässäni.






ei oo iltoja milloin en ois itkenyt,
milloin en ois tuntenu itseäni rumaks tai pieneks ja mitättömäksi,
iltaa jolloin en miettis ihmissuhteita ja sitä kuinka ihmiset vaa katoaa,
iltaa jolloin mun ei tekis miel rangaista itteeni,
joka päivä asiat tuntuu turhilta ja tuntuu pahalta,
kuin jonkin ois alkanut elää mussa ja ei oo lähössä pois.
i dont just know why im always so sad