you dont need to do nothing special just be in my life,thats enough

Aina voi katsoa menneisyyteen muttei koskaan saisi ikävöidä sieltä asioita.Ei saa sanoa että haluan vaan pitää sanoa etten halua,sitä ei haluis miettiä eikä elää uudestaan,useimmat päivät elää pelossa ja hämmennyksen vallassa,mä vaa tiiän ettei kukaa vois koskaa ymmärtää sitä asiaa,ei vaikka kuinka selittäisin

 

en haluu elää silleen että muut olisivat iloisia siitä että oon elossa,haluun elää jotta itse voisin olla iloinen,mutta ilman iloa en oo kukaa,oon vaa tyttö toiselt puolelt maailmaa,oon vaan joku joka on maailmalle saman tekevä,oon vaa ihminen,jolla ei oo mielipiteitä tai mitään jolla lohduttaa tai tehdä toisten päivistä valoisimpia.mikään ei tunnu tuntuvan miltään,kaikki on niin sameaa,päivät on pitkii ja kaavamaisii,kaikki kyyneleet jo kuivuneet poskelle,askeleen otan seuraavaan hetkeen vaikken jaksais ottaa enää askeltakaan

miks jotkut on iloisii ja jotkut surullisii,en ymmärrä,mihin minä kuulun varmaan tuohon keskelle,välimaastoon,joskus ei tunnu miltään ja joskus tuntuu.on niin monta asiaa mitä ei voi ymmärtää järjellä,mitä se masennus ees on,miks se on tullut "syömään muita sisältä"mitä mä teen tässä?mikä on mun osa tässä elämässä?

Välillä vaa tuntuu ettei tässä olis mitää järkeä,mä en tiiä mitä odotan elämältä enkä tiiä mitä haluan,päivät vaa kuluu kuollettavan hitaasti.Sitä vaa miettii että ehkei se nyt haluakkaan mun kaa puhuu tai ehkä tein taas jotain väärin tai ehkei kukaan vaa yksinkertaisesti vois välittää ja vaikka mä tiiän ettei toi olisi totta niin musta vaan tuntuu siltä.Miksen vois vaa päästä tästä oikeest yli?haluisin sitä todella paljon,yritän lukee kokeeseen sit taas ajatukset harhailee ja löydän itseni taas sieltä loukusta ja surullisena,saatan katsoa jotain ohjelmaa ja taas käy sama juttu,saatan kävellä johonkin paikkaan ja taas mietin sitä samaa asiaa..ihan niinkuin se oisikin niin suuri asia muttei ole se on tosi pieni juttu..tiiän että muilla on vielä huonompia tuntemuksia,tiiän että muut on kokenut tosi pahoja juttuja,en oo oikeestaa kokenut paljoo mitää.

mun on turha itkeä eilen,tänään,huomenna tai ylihuomenna mut silti niin tapahtuu
mun on turha oottaa jotakuta kun tiiän ettei kukaa tuu
Onko muut pettynyt muhun?uskoisin niin

Oon seisonu bussi pysäkillä ja tuijottanut auto jonoja
ja aatellu että seuraavan alla mä juoksisin.

Kun joku soittaa mulle  ainoo asia mitä ne haluu on palveluksia,välil vaa tuntuu ettei ne muuten minuu muistaiskaan,no eipähän se minuu paljoo haittaa
tarvisin lohduttajaa mutten anna kenenkään mua lohduttaa,joskus sitä haluis vaa et joku välittäis


anteeks,mut oon väsynyt tuntemaan näin,anteeks siitä että näit mun arvet.toivoisin olevani kuollut niin ois parempi kaikille.

lasken tunteja päiviä siihen että saisin ees kuulla yhen sanan sun suusta,mut se ei ole mahdollista.Tältäkö tuntuis ku oisit kuollut?joka ikinen päivä on yhtä selviytymistä sillä kukaan ei kuule mua.Ne vaa käyttää hyväks ja pompottelee,mä en vaa jaksais oikeest.

Paha olla
ihmiset käyttää mua hyväkseen miksi?koska ne tietää mun suostuvan kaikkeen ne tietää mun olevan heikko joka ei osaa kieltäytyä.koulus kaikki on samantekevää,kotoon haluisin vaa satuttaa itteeni