on paljon helpompaa päästää irti kuin jäädä itkemään jotakuta toista

itken,halusin vaa päästää irti ja olla onnellinen,mut enää se ei onnistu,miks täs taas kävi näin..
mä en pysty elämään näin,en voi jatkaa näin,mun täytyy tehdä tästä loppu.
ennen kuin tää koko juttu tuhoaa mut henkisesti.Tieto lisää tuskaa..

 

Mun voimat on vähissä, alkaako mun kroppa antaa periksi ennen mieltä? Fyysisesti huono olla, oksettaa, pyörryttää, mahaan sattuu,heikottaa ja on kuuma.Joka askel on epävarma, pettääkö jalat alta jo seuraavalla askeleella.silmissä sumenee, näkymät ei ole hyvät mut en voi pysähtyä.

Kuinka ihmisten kuuluu elää? Silmät avautuivat. yli 100 vuotias ja näyttää ihan ruumiille,luisevat kädet ja jalat sekä koko ruumis,silmät kiinni,ei näe mitään,kuulokin heikentynyt ja auttajasi joutuu huutamaan jotta kuulisit..äänesi jolla puhut on käheä ja paikoitellen siitä ei saa mitään selvää,arvuutellen miettii mitä oikeasti sanoit..et kuule kun auttaja poistuu huoneesta ja vähän ajan päästä huudat sitä surullista huutoasi lisää,lisää..ihmiset kuulevat huutosi mutteivat heti jaksa reagoida tai ehdi..makaat päivästä toiseen,välillä kieltäydyt syömästä ja sut raahataan pesulle,sua käännellään kun vaihdetaan lakanoita ja hoidat vessa asiasi vaippaan,vanhuksille eläminen on yritetty tehdä inhimillistä mut se näyttää painajaismaiselta se koko kuva.. minusta se ei ole elämää jota minä koskaan haluisin kohdata. Päivän kohokohdat ku joku puhuu tai koskettaa sua tai vie sua suihkuun kun huudat.

Lapsena oli vielä ihanaa elää sai olla vaan tajuamatta mitää sit ne kasvaa nuoruuteen joka pistää lapset seinää vasten ja pahoinvointi valtio tulee kuvaan,mut jo pienenä lapsena voi lapsuus kadota jos kiusaaminen ja syrjintä tulevat mukaan,se että lapsi viettää yksin aikaa ja muut haukkuvat häntä tai vanhemmat ei rakasta tai tulee huonoista oloista.Nykylapset tuntuu yrittävän aikuistua tosi nopeasti,ainakin sellasta kuullut/näkenyt.Kuka unohti kertoa ettei ole kiire aikuistua?

sit kasvetaan aikuiseksi jolloin elämässä ehkä pyörii kumppani mies/nainen jolle annat joka aamu suukon teet ruokaa ja meet töihin sit illalla saatetaan riidellä mut aamulla asia on jo sovittu.Työkiireet valloittaa tai työttömyys,rahasta kinastelu ja lopulta ehkä lasten hankkiminen.mikä oikeesti onkaa elämän tarkoitus..en näe elämässä järkeä enkä halua elää 80 enkä varsinkaa 90 vuotiaaksi.

Yks juttu vielä..tiiän olevani huono pari/ryhmätöissä ja tänää tuli useampaakin otteeseen ois tehny miel vaa itkeä ja juosta pois luokasta ja sanoa tee sie vaa sitten se..ei miust ookku harmia,varsinki ku se vieres oleva ihminen kattoo sillee "et oo tosissas"sellain just kaameen vihainen ilme ja pitkää..taas niitä hetkiä ku haluisin vaa kadota mutten voi..sit mua rupes tänää kalvamaan yks juttu mut siitä ehkä kerron sitku jaksan..pelkään vaan olevani tiellä ja vihattavana..