jotkut päivät on vaa pahempia kuin toiset

kävelen taas siihen tutulle bussi pysäkille,kaveri tulee samalla bussilla miun kaa ja jutellaan bussi matkalla kouluun,astun ovista sisään ja istuattuani hetken aikaa huomaan että väkeä alkaa tulla paljon ja se laukaisee minussa ahdistuksen,ahdistus vähenee käveltyäni kuuntelemaan infoa mutta hetken aikaa istuessani ja kuuntemassani ahdistus palaa kovempana,mietin kymmeniä eri tapoja paeta paikalta,mietin kuinka ryntäisin ulos mutta sen sijaan suin hiuksiani hermostuneeksi sekä kiemurtelen tuolilla asennolta toiselle ja luovuttamisen sekä ulosryntäämisen tilalle ajattelen "pitäähän miun pientä ahdistusta kestää,istu nyt perkele paikoillasi ja esitä että kaikki on normaalisti" Saa nähä kuinka selviän huomenna luokan kanssa olemisesta sillä ne ihmiset herättää mussa monenlaisia tunteita.

olin kuitenkin liian vähän sulle ihan niin kuin muillekkin ja tiiäkkö kuinka paljon se murtaa sisältä kun tajuaa ettei merkkaa niille jotka merkkaa mulle. Sä ootit sitä samaa vastausta miten aina vastaan sulle mulle kuuluu ihan hyvää ja kun vastaan oikeastaan en tiedä niin hämmennyt sillä niinhän se on aina ennen mennyt että kyyneleet pyyhin poskelta ja vaihdan sen hymyyn. Mä elän päivästä toiseen ja se sattuu ja päivä päivältä valmistaudun tulevaan,jättämään kaiken sen rakkaan jälkeensä jottei mua päästäis satuttamaan. Ne samat ajatukset murtaa mua päivä päivältä "sä et osaa,sä et pysty,ei ne susta välitä,ei se sua tuu rakastamaan sillä tavalla,arvoton,huomaisiko maailma jos noi laineet veisi siut pois,onko elämällä mitään väliä"

jos mä satutan itseäni niin satutan perhettäni joka on joutunut kärsimään minun takiani, vanhempani jotka ovat valvoneet öitä vuokseni kun jouduin sairaalaan, ne vei mua pyörätuolilla kaikkialle,kävi tapaamassa,hoiti kaikkia hoito asioita kuntoon ennen kaikkea ne huolehti musta silloin,vei vessaan kun en itse pystynyt,auttoi pukemaan päälle. En voi satuttaa heitä enää niinpä ryhdistäydyn ja herään huomenna hymy huulille ja ajattelen että ansaitsen jotain hyvääkin ja että olisin arvokas.

tiettyinä päivinä ei voi paeta sillä kun ympyrä alkaa uudestaan ja uudestaan eikä koskaan sulkeudu kokonaan niin alkaa olla väsynyt siihen,ettei voi hallita itseään.