et voi tietää kuinka väsynyt oon tähän kaikkeen

pahinta on todellisuus,herätä ja tajuta ettei se ollutkaan pahaa unta vaan se oli oikeaa elämää.
yöllä käyn läpi ne samat painajaiset joista vähän väliä hätkähdän hereille ja kun saan rentoutettua itseni nukahdan uudestaan ja sama painajainen jatkuu.Heräilen jatkuvasti ja oon väsynyt siihen,niihin uniin joissa se kiusaaminen jatkuu,joissa mun ystävät satuttaa mua ja jättää mut,ne joissa käyn lähellä kuolemaa,jotkut unet on niin todellisia ja jotkut täyttä fiktiota

miten tätä vastaan pystyy taistelemaan edes,mulle on sanottu että omalla asenteella positiivisella sellaisella,mutta miten jaksat pysyä positiivisena ja hokea itsellesi olevasi tarpeeksi hyvä,jos näet peilikuvasta pelkkää rumuutta tai kuinka mieleen tulvii itsemurha ajatuksia vähän väliä,miten niitä pystyy torjumaan?kuinka voin taistella omaa itseäni vastaan,omaa ajatustani ja päänuppiani.Suoraan sanottuna alan olla väsynyt yrittämään enää korjata asiaa,sillä kun olen saanut ilostani kiinni,se katoaa pian.

Olin maanantaina tosi iloinen pitkästä aikaan elämä hymyili,kävin parturissa ja pitkästä aikaan tykkäsin siitä tytöstä joka katsoi omaa kuvaansa peilistä,olin jotenki ylpeä itsestäni kuin ekaa kertaa pidin oman pääni vaikka porukat ei tukenut mua eikä pari kaveria siinä että leikkautin itselleni jonkinlaisen sivusiilin,sillä mä en jaksa piilotella maailmalta ja julmilta ihmisiltä koko lopun elämääni,haluan näyttää silti mistä minä pidän,olla erilainen mutta silti olla oma itseni,lopettaa esitys ja sulkea esirippu.

viimenkin ku luulet että asiat menis ees jotenkin hyvin niin ne ei mee,kaikki menee päin vittua.

"kävelen niit yksinäisii katui vieläkin
ne katsoo sun perää kuiskien nimeäs
mut ei ne tiiä totuutta
hymy huulil päiväst toisee
vaik tunne sisäl nii erilainen
kasvaessani tähä maailmaa
en tienny sen koskaa olevan tälläst"


just pain can make me forget this shit.

 luottamuksen repineet jo monen monta kertaa alas
itsetunto ja itsensä arvostus hävinneet
mikä jäljel ku päivät pitkät istuu yksin sängyl
miettien miksi siin aina käy niin
tirauttaen pari kyyneltä
miettien uutta suunnitelmaa
onks mun elämäl tarkoitusta kuitenkaa?

sä et haluu itkee
mut et tiiä mitä muuta tekisit
mikä muka sais sut elämää
ku kerta kerran jälkee ku avaat ittes ja sydämes
tietäen että lopulta ne kyllästyy


miks jaksoin sen kaiken
otin aina tukee ja voimii kavereilta

ainii yks juttu viel,poistin blogi kuvia varastosta ku niit oli niin paljon ja huomasin et ne lähti niistä teksteistäkin mihin olin liittänyt niitä.. -.- niinpä poistin rankalla kädellä tekstejä ja jäljelle jäi nää mitkä nyt on.Jos haluatte tietää musta jotain tai kuulla mielipiteeni johonkin asiaan niin kommenttia tulemaan,miul on tulossa ainakin yks teksti tulossa missä kerron lapsuudestani.