tiistai 10. huhtikuuta 2018

i was the fucked up

Meidän parisuhteesta on muodostuneet pelkät rauniot.
Sivalsin sua sanoillani, joista oon pahoillani.
Tiiän etten voi koskaan vetää niitä takaisin.
Kai sä tajuut et teit sen mitä en ois koskaa uskonu susta
en tunnista sitä miestä johon rakastuin teostas.
Lapsellisesti pidit hiljaisuutta yllä
ja vastailit mulle monien tuntien jälkeen kun olit ollu paikalla
olit vihainen ja tajuun sen
mut kai tajuut kuinka heikolle pohjalle se laittoi meijän suhteen?
 Mut kenties oon ite tehnyt meidän suhteest heikon ja kaatuvan
Luultavasti toivoit että kunpa siihen sattuis se
et oma mies näkee viestit muttei vastaa kun pitkän ajan päästä
siin hetkes en sanonu mitää et tiedän sun yrittävän loukata
enkä ees kertonu kuinka se loukkas.
Ehkä sä halusit osoittaa mulle et mun sanoil ois ollu jotai perää.
Sun silmistä nään aivan eri miehen jonka oon tuntenu.
Oot vihainen mulle muttet haluu myöntää sitä.
En oo se nainen jonka pari vuotta sitten tapasit.
Kostat takaisin jokaisen kiukutteluni omilla sivaltavilla sanoillas.
Kiitos, että näpäytit mua, palautit mut maanpinnalle.
Sait mut taas tuntemaan itteni herkäks ja haavoittuneeks.
Ehkä osittain myös epäonnistuneeksi.
Toivoisin näiden kuukausien vastoinkäymisen vain lähentävän meitä
mut en todellakaan tiedä että onko jo liian myöhäistä?
Frendit varoittaa et ota jo ero, mut mun tunteet saa mut jäämään
pelkään vaan että sun tunteet ja empatiat mua kohtaan on poissa
ja muutut välinpitämättömäksi
kaikista ihmisistä olen tehnyt juuri sinusta huonomman ihmisen
sen pojan joka ei olisi koskaan satuttanut minua mistään hinnasta
nyt vaan mietin täällä tyhjässä huoneessa et minne se poika katos
oon tajunnu et se kuinka oon työntäny sua pois ja satuttanu sanoillani
puhunu perheestä, lapsista ja suhteen vakavoitumisesta
ja siitä kuinka et tiedä mitä haluat meiltä.
Kaiken sen jälkeen huomaan etten itse tiedä haluanko vanheta kanssasi,
perustaa perheen ja asettua aloilleni, kaiken sen epävarmuuuden
joka kumpuaakin minusta enemmän kuin sinusta
olet valmis kutsumaan minut vanhemmillesi ja sukulaisillesi
viettämään joulua yhdessä perheesi kanssa
asioita joihin en sinua ole valmis kutsumaan
asioita joista itse pelkään tulla tuomituksi perheeni kesken.
Asioita jotka saavat minut ahdistumaan.
Olen puhunut paljon vioistasi, saanut sinut tuntemaan itsesi
haavoittuvaiseksi ja epävarmaksi. Loukannutkin sinua liian monta kertaaa.
Kuinka et koskaan kehu minua tai kuinka unohdat kertoa asioita.
Olet yrittänyt vain auttaa mutta kenties sinunkin vaakakupissasi
näkyy jo pohja.
Mietit kenties salaa mielesi perukoilla eroa?
Ettei se enään tänä päivänä tunnu niin pahalta
sillä olen ollut huono tyttöystävä.
Anteeksi että asiat lähtivät käsistä
etten pysäyttänyt oravan pyörää ennenkuin
alkoi olla jo liian myöhäistä.
Luulin aina että sinä olit meistä se joka ei tiennyt mitä haluaa
en vaan koskaan uskaltanut itselleni myöntää
kuinka se olinkin minä joka ei tiedä mitä haluaa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

jokainen sana merkitsee jotain,avaa suusi vieläkun se on mahdollista (: