kauan mietin tunteitani, mut nyt kaikki on ilmiselvää

susta ei kuulu taaskaan mitään
oikeastaan ei nykyään kenestäkään
ja hiljaisimpina hetkinä se saa minut miettimään
olenko menettämässä teidät?
oletteko kauempana minusta kuin koskaan?
pyörin töiden, harjoitteluiden, autokoulun
ja niukan vapaa ajan välillä.

Sä viet multa kaiken,
rakkauden, hellyyden ja inhimillisyyteni
sä väsytät mut olemattomiin
sä laitat mun jalat juoksemaan
vaikka kantapääni ovat kovettumia täynnä
ja sääreni kipeitä kävelystä
mä näen peilistä painoni
enkä laihuutta

sano se ääneen, kuiskaa se illan pimetessä korvaani
tai tuuli vie minut mukanaan kuin tuhkat
ota kiinni lujempaa
anna minun tuntea sydämesi kiihtyneet lyönnit
tunnetko sinä sen rakkauden jota niin pelkään?
näetkö silmäni jotka loistavat aina kun näen sinut?
näetkö kaikki viiltoni ympäri kehoani
näetkö kaiken sen kipeän hymyni alta
sä lähdit ovesta ja sanoit että nähdään parin viikon päästä
nähdessäsi minut, näit kuinka suuni meni myttyyn
ennen kuin aloin taas hymyillä.