ja kun mua ahdistaa mä toivoisin kuolevani

Mä en ikävöi enkä edes ajattele sua tän kiireen keskellä
ja sitten sä vaan ilmaannut mun mieleen
unissani me tavataan taas
ja mä pikku hiljaa tajuan että susta on tullu mun maailma
ei meijän tarvi puhua niin usein
ei meijän tarvi olla koko ajan kyseenalaistamassa kaikkea
sillä aina loppujen lopuksi tiiän että
mie välitän susta enemmän kuin kenestäkään muusta.
mun unessa me oltiin vanhoja
sulla oli dementia joka eteni nopeesti
mä tulin sun luo muttet muistanut mua
et katsonut mua sillä tavalla millä aina ennen
ja mä en kestänyt sitä
ettet muistanut mua, meitä ja muistojamme.


mä sekoan.hajoan palasiksi.

mä olen yksin koulussa taas
sä kysyt multa jalastani ja hämmennyn
maailma on ahdistava ja pelottava kuin silloin joskus
mä näen harhoja
linnut huutaa ja muistan sen kesäpäivän
se kuinka tunteet iskee musta läpi tuulen lailla
 tuut mun korvan viereen¨
ja kysyt "onko nälkä?"
ja mä säikähdän
koska sun viinan hajut haisee tänne asti
ja näytät siltä kuin olisit koko ikäsi juonut
enkä edes tunne sua
ja selität jotain ja sanon vaan "mmm"
ja ennen kuin huomaankaan
olen kaupan toisessa päässä
ja pidättelen itkua
jokin mussa sanoo että älä syö se on ansa
mutta päädyn aina syömään
näitä päiviä mä välttelen,
mä voin aina tehdä töitä pysähtymättä
mut mielelle vapaa tekee tepposet