Kuka sanoi mun pelkäävän kuollakseni elämää?
kuka sanoi ettei aurinko enää koskaan nousisikaan maasta?
kuka olisikaan uskonut että näin pelokas ihminen löytäisi jonkun joka saisi hänet syttymään?
Silti katson sua silmillä jotka ovat täynnä pelkoa ja surua.
Silti sydämeni lyö kiihkeämmin kuin koskaan.
Silti ajattelen sinua enemmän kuin ketään muuta.
Silti pelkään kuollakseni kaiken olevan vain harhaa.
Joku päivä sinä lähdet ja särjet minut
enkä enää koskaan tule kuntoon jos torjut minut
Tältäkö se tuntui kun alkaa tippua vaikka kaikki on ihan okei, vaikka edellytykset onneen pitäisi olla.
Haluaisin hypätä parvekkeelta alas, näen vanhoja viiltojani ja haluaisin viiltää lisää, haluaisin polttaa askin tupakkaa ja juoda itseni humalaan jotten tuntisi tällä tavalla. Mutta niistä mikään ei muuttaisi kun hetkeksi tilaani. Tuijotan suureen tyhjyyteen, en kuule ihmisiä, enkä näe mitään, tunnen pelkkää tyhjyyttä, jokin myllertää sisällä.
Tässä mä oon, huuda mulle vaan jos siltä tuntuu, töni, tallo ja hakkaa. Ehkä se saa mut tuntemaan jotain muuta kuin tämän suuren tyhjiön sisälläni.
20v girl telling you her life -stuck in life but have to live in here-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
jokainen sana merkitsee jotain,avaa suusi vieläkun se on mahdollista (: