turtumus on helpompaa

Mua ei voi sanoa ees eläväksi nykyhetken perusteella, 50 vuotiaan kulunut ruumis makkaroineen,vanhat viiltohaavat eivät jaksa parantua, jalkoihin sattuu kävellessä, hiuksia tippuu pitkin päivää liian paljon, iho täynnä epäpuhtauksia, selkään koskee, vatsaan sattuu sekä päänahka on niin kuiva että iho irtoaa.

Mieli maassa ja romahdus seuraavan kulman takana odottamassa. Tänään se alkoi taas päänsisäinen huuto ja raivo. "taas sä pilasit kaiken, laittaisit jo sitä hymyä suruisiin kasvoihin"

Sä olet taas yksin, et sä voi millään pärjätä tälle kaikelle, istut yksin siellä portailla itkemässä eikä kukaan välitä pätkääkään, ei ketään haittaa vaikka katoaisit vaan kauas pois. Ne kävelee yhdessä tiiviinä ryhmänä pois paikalta ja kun yläkerran valot ovat sammuneet kyyneleeni ovat muistoni polvellani hetkestä. Kuulen taas ne samat sanat "ei sua voi kutsua mihinkään kun alat aina mököttämään juhlissa" ja mietin että kunpa vaan voisin salata tunteeni syvälle pintani alle ja leikkiä iloista. "Katso ittees, näytät ihan hirveältä"

Suljen oven perässäni ja huomaan helpottuvani hetkeksi, katsahdan peiliin ja toistan itselleni "pysy kasassa, pysy kasassa, älä hajoa"

vaikka elämä viilsi

Herätys kello soi kymmenettä kertaa mutta käännän vain kylkeä. Lopulta kun nousen ylös menen vessaan peilin eteen ja katson itseäni ja mietin mitä ihmettä mulle tapahtui. Olen pian kaksi kertaa suurempi kuin koskaan ja se saa minut ahdistumaan. Mun piti lopettaa hetkeksi syöminen ja vähentää reilusti mutta mitä oon sen sijaan tehnyt ahminut. Ei sen niin pitänyt mennä. Mun piti liikkua saada näitä kiloja pois mutta kun en saa lähdettyä lenkille. Mulla on nykyään fyysisesti ihan kauhea olo aamuisin.

Joku kaunis päivä mun jalat ei jaksa enää kannatella
joku kaunis päivä mun pää ei enää jaksa tätä
joku kaunis päivä olen hyödytön muille
ja sinä päivänä en enää jatka.

Se on kipua rinnassa, vanhoja viiltoja ranteissa
kahlittuna seinään, omaan pieneen kuplaansa.
mun tunteet on ison oven takana
mutta ovi on lukossa
ja avain hukassa.
Joskus mietin mitä jos joku avaa sen oven
sortuisinko saman tien lattialle heikkouden merkiksi
vai tuntisinko edes hetken ajan jotain muuta
kuin tämän saman olotilan.

Olen kohta jo aikuinen ihminen
ja kun jossaa kohtaa luulin
että pääsen kokonaan pois
näistä oloista luulin väärin
ne ei olleet pelkkiä kasvukipuja
ne jatkuu vieläkin
odottaa mun heikointa hetkeä
jokin mun sisällä haluaa huutaa
mutta mitään ei näy ulos.
Toisinaan toivon että joku
tajuaisi miltä musta tuntuu
mutta jotenkin vaan tiedän
ettei niin tule käymään

päässä soi taas se sama suru biisi joka ei koskaan lähtenytkään

mä en ees taistele enää, fyysinen puoli kunnos mut henkinen ihan paskana. Tarvin tähän elämään ees jotain pysyvää mut kaikki vaan käväisee mun elämässä. Mun lähellä on ihmisiä jotka ei ees tunne mua, ne ei tunne ketään muuta kuin sen hymyileväisen, kuuntelevaisen ja auttavaisen Annan, sen jolla ei yleensä ole ongelmia elämässä ja elämä onkin niin helppoa ja kaikesta toivutaan hetkessä. En koskaan puhu heille mun ongelmista, en koskaan kerro itkeväni enkä näytä haavoittuvuuttani.
"melkein kuin oisinkin kunnos sen pienen hetken edes"

Sit on taas niitä ihmisiä jotka tietää sen haavoittuvaisen ja herkän ja todella itsekriittisen Annan sen joka kertoo välillä itkevänsä sekä siitä joka avaa itseään muille antamalla muille aseita joilla todella voidaan satuttaa. Ne tietää mut edes jotenkin muttei kokonaan, ne tietää asioista mut silti saattaa tehä virheitä mun kaa, sanoa jotain väärää tai ahdistaa mut nurkkaan, eihän ne koskaan tee sitä tahalleen tai niin ainakin haluan uskoa.

Miten voikaan olla niin hukassa itsensä kanssa? sitä alkoi taas väsymään ihan kaikkeen, ei sitä vaan  enää itselleen järjellä voi selittää että viimeisimmät illat oon itkenyt itseni uneen vaikka toisaalta mulla pitäisi olla kaikki ihan hyvin. Sitä vaan alkaa tajuamaan kaikenlaista ja pahimmillaan kun käpertyy omaan oloon sitä ajattelee vain kuinka hemmetisti sitä tarvitsisi omaa äitiään joka sanoisi että kaikki kääntyy vielä paremmaksi ja että hän rakastaisi mua ja silittäisi mun hiuksia kunnes nukahtaisin rauhallisesti ilman kyyneleitä. Onko se ihan hölmöä että haluaisi vaan sen äidin joka välittää ja jolle voisi puhua muutakin kuin sitä että "joo koulu menee hyvin ja näen tuota ja tuota ihmistä, joo kissa raapaisi" Valheita sekä etäisyyttä. Taidan olla vieläkin se pieni lapsi joka vaan haluaisi huomiota äidiltään. Uskon vakaasti että olisin päässyt helpommalla jos äiti olisi tiennyt ongelmistani sekä jos olisin pystynyt puhumaan äidilleni enemmän onnettomuudesta ja siitä mitä tunnen, mut se kaikki on jo mennyttä ja eteenpäin on matka. Jos aikuisiällä yksi asia jatkuu samaan malliin niin täytyy kerätä oma rohkeus ja pyytää äidin hyväksyntä vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Tajusin sen nytte mä rakastan mun äitiä kaikista asioista huolimatta ja aijon sanoa sen viimeistään äitini kuolinvuoteella jos saan siihen mahdollisuuden sillä en kestäisi ajatusta siitä ettei äitini tietäisi minun rakastavan häntä kuoltuaan.

Tunnen suurta pettymystä, mun piti pysyä kuivilla koska niin olin pysynyt kaikesta huolimatta tähänkin asti mutta siihen riitti yksi hetki jolloin en välittänyt missä, kuinka monta ja millaista viiltoa koristaisi ihoani, en välittänyt siitä että pitää taas piilotella ja pitää suurta salaisuutta itselleen, kunpa ajas vaan pystyisi palaamaan takaisin ja tekemään tehdyn tekemättömäksi

Joskus painun pinnan alle enkä ole ollenkaa varma minkä avulla jaksan nousta pinnalle mutta kyllä tää tästä vielä helpottaa

toisten onni on mun suru

Sä teet niin taas huomaatko?
keräät kaiken ittees ja pian taas tunnet lamaantuvasi

Katson hetken sitä onnellista näkymää
kunnes omat tunteeni
pysäyttävät minut
katson vieläkin sitä samaa näkymää
ja tunnen ainoastaan kipua sisälläni
padottuja tunteita
vahvaa surua
se näky ei lähde pois vaikka haluaisit
et tunne itseäsi onnelliseksi
kuulet taas sitä samaa huutoa
päivästä toiseen
kuinka surkea luokka meillä on
kuinka kukaan ei jaksa opettaa meitä
tunnet taas olevasi väliinputoaja
näkymätön
ulkopuolinen
sua ei oteta tosissaan
negatiivisuus ympäröi
ja kupla puhkeaa.