Virta vie mukanaan syvään päähän

Mun elämä on jakautumassa kahteen eri polkuun,
toinen vie hyvään, toinen huonoon
Kävin tänään haastattelussa ja mokasin sen täydellisesti.
Harjoittelin siihen eilen, ja jännitin ihan kauheasti.
Tein typeriä virheitä ja olen erittäin pettynyt itseeni.
Haastattelun mukana hävisi mahdollisuuteni paikkaan.
En muista koska viimeksi olisin halunnut jotain yhtä paljon.
Tuntuu kuin työni ja saavutukseni häviäisivät samalla.
Ehkei sitten vaan vielä ollut minun aikani,
viime aikoina olen tajunnut kuinka rakastan työtäni
kuinka se tuo sisältöä elämääni
ja kuinka nousen syvistä vesistä sen avulla.
Teen työtäni sydämellä ja satuttaa nähdä
kuinka se ei mene kaikilla niin.
En vain jaksa ymmärtää miksi aina epäonnistun.