demons dont go away

Mun elämässä on tapahtunut viime aikoina runsaasti muutoksia,
viime vuonna kuolema piti minua otteessaan usealla eri tavalla
menetin pienessä ajassa molempien vanhempien puolelta viimeisetkin isovanhempani
joka tuotti runsaasti surua ja tuskaa elämääni.
Pelkäsin etten enää saisi elämästäni kiinni tai jaksaisi hymyillä.
Hajoilin pahasti omassa kuplassani, kävin hautajaisissa ja monet illat
täyttyivät kyyneleillä. Olin eksynyt pahasti.
Hukuin töihin, en osannut kieltäytyä ja tein aivan liikaa ylitöitä ja pitkiä päiviä.
Hyväksi käytetty kiltteyttäni? Todellakin.
Olin totaalisen uupunut fyysisesti sekä henkisesti.
Kipuilin rakkaus asioissani, halusin pois suhteestani
omaa itsekkyyttäni jotta olisin voinut luovuttaa elämäni suhteen.
Onnekseni en pystynyt siihen sillä se olisi tehnyt liian kipeää.

Pimeys meinasi viedä minut, mutta onnekseni poikaystävälläni
oli todella tiukka ote minuun.
Kuinka hän kannusti, jokaisen viestini jälkeen
jatkamaan, kuinka hän näytti todelliset tunteensa
kuinka hän osasi sanoa yön pimeydessä ne oikeat sanat
kuinka hän halasi minua tiukemmin itkiessäni
ja kuinka kyyneleet alkoivat valua hänenkin silmäkulmistaan
kaikki salaisimmat toiveeni ja haaveeni kuolemasta
paljastin ne hänelle, kuinka toivoin vuosia
että minut vietäisiin isovanhempieni sijaan
kuinka riittämätön ja kamala minä olen
kuinka aiheutan vain tuskaa muille
kuinka olen väsynyt hengittämään
puhumattakaan yrittämään elämään.
Kuinka lähellä tupakka tai itsetuhoisuus on.
Etten halua hidastaa tai viedä hänen elämäänsä
minun elämäni mukana.
Ettei se ole hänen syytään jos en jaksanutkaan jatkaa
ja jos hän haluaa erota niin ei ole hänen tehtävänsä
enää huolehtia minusta.
Mutta kaikkien niiden salaisuuksien jälkeen
hän vannoo ettei halua minulle käyvän mitään
ja hän vannoo haluavansa olla suhteessa kanssani.
ja ensimmäistä kertaa elämässäni
joku jäi luokseni vaikka annoin luvan lähteä.
Sillä kaikki muut ennen häntä, lähtivät
sillä he eivät kestäneet totuutta.

Pikku hiljaa, päästin valon sisään
annoin surun tulla kasaantumisen sijaan
näin pieniä hyviä asioita
sain hymyn huulilleni ekaan kertaa viikkoihin
sumu alkoi hälvetä ja rakkaus täyttää sydämen
ehkä nyt on helpompi hengittää