"jos sä jatkat tällä polulla nii sä et tuu koskaan selviytymään"

Mä elän sumussa sakeassa sellaisessa. Mun elämä muuttui kerta rysäyksellä parilla pienellä mutta niin helvetin suurella sanalla. Sä tiputit mut lopullisesti jyrkänteeltä, kun sä sanoit ne sanat, mun jalat petti mun alta ja en saanut henkeä. Lysähdin maahan keskellä metsään itkemään.
näin kirjoitin sinä päivänä kun ajattelin meidän eroavan.

Sinä päivänä löysin uudestaan sen puolen itsestäni joka on ollut piilossa minulta ja muilta. Koin itseni epäonnistuneeksi sillä mikään ei ole pysynyt elämässä. Epäonnistuin, koska en ollutkaan riittävästi, koska niin tapahtuu aina, olen huonompi kuin muut tai ansaitsen vain tämän enkä parempaa. Kun kävelin sillä lenkkipolulla enkä nähnyt kyynelien takia eteenpäin. Tunsin kuinka sydäntäni pisteli, tunsin sen kivun joka säteili kehossani. Kävelin ja kävelin, katsahdin ja näin tornin ja ainoa asia jota mietin että jos multa löytyisi edes vähän voimaa niin kiipeäisin tuonne ja lopettaisin kaiken. Mut jopa minä olen aikojen saatossa oppinut ettei asiat koskaan voi olla niin huonosti vaikka tuntuu siltä. Mä olin liian rikki elämään mutta silti niin ehjä kuolemaan. Silloin musta tuntu etten enää halua elää, etten enää kestäisi yhtään enempään vastoinkäymisiä ja kipua. Me ei erottu silloin eikä olla vieläkään. Meillä on erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat mutta kenties joku päivä ne muovaantuu samoiksi. Mut ei ero olisi maailmanloppu vaan uuden sivun alku vaikka se aluksi satuttaa. Mun oma huono olo yhdistetään aina mun mieheen, että mulla on huono olo koska oon huonossa parisuhteessa. Mut olin yksin tai parisuhteessa voisin samalla tavalla yhtä huonosti tai hyvin. Mieleni muistuttelee minua avaamattomista solmukohdista jotka kolkuttelee menneisyydestä. Kehoni muistaa tapani reagoida asioihin tietyllä kaavalla. Ihminen ja mieli niin helposti kangistuu vanhoihin tapoihin.

Parisuhdettakin voi aina kehittää jos on ongelmia, jutella asiat selviksi ja varmistaa onko tää tosiaan se mitä molemmat haluaa. Parisuhteen eteenkin pitää tehdä töitä, ei kaikki voi olla ruusuilla tanssimista. Me saatiin asiat puhumalla selviksi ja siitä se lähti parempaan suuntaan.

Mulla ois niin paljon sanottavaa ja kerrottavaa, mutta vain seinät kuuntelee.
Mun keho on täynnä mustelmia.

Anna mun olla se tyttö joka haluan olla.
anna mulle voimaa nousta ylös sängystäni.
anna mun unohtaa kyyneleeni syyt.
Sä et koskaan lähtenytkään musta.
Odotit vain aikaa jolloin voit ilmestyä minulle.