En viitsis teeskennellä että jaksan täällä kauempaa

Mulla on kaikki hyvin pitkästä aikaan, niin hyvin kun munlainen ihminen voi voida.
Mulla on vuodeksi työpaikka ja heti valmistumisen jälkeen olenkin tehnyt tosi tiuhaa tahtia töitä.
Mulla on ihana ja välittävä poikaystävä. Alussa me edettii tosi nopeasti kaiken suhteen, heti tavattaessa alettii jo säätämää ja sit näkemää. Siitä se vaa lähti käyntiin mun peloista huolimatta. Me molemmat jo tiedettii alusta saakka ettei tää oo mikään kaveri suhde, kaverit ei suutele nähdessään eikä pie kädestä kiinni, mut me tehtiin niin vaikka oltiin vasta hetki tunnettu. Se ei säikähtänyt vaikka oonkin niin hemmetin viallinen ihminen, vaikka saatankin alkaa itkeä ja vaikka peitän huonoja tunteitani siltä. Vaikka välillä kerron kaiken sille, kuinka mua vaa hajottaa elämä. Silti se haluaa olla mun kanssa, silti se tekee parhaansa mun suhteen, vaikkei musta aina tunnu siltä.

Mulla on kavereita ja ystäviä jotka on jääneet paljonkin taka-alalle mun elämässä. En vaan yksinkertaisesti ole jaksanut nähdä tai jaksanut panostaa juttelemiseen. Mutta silti heitä on siellä vielä.

Työt väsyttää mua tosi paljon jonka takia jaksaminen on koetuksella. Mut kaipa kellä tahansa olisi joka painaisi 8h päiviä kuutena päivänä viikossa jossa on vain yksi vapaa päivä? ja useampi viikko sellainen.

"I always dream for this life and day, but why is not all i want?"