mä haluaisin niin kovasti olla kunnossa mutta mun elimistö tietää etten ole.
Lopulta illalla mä nukahdan, jolloin painajaiset nousee kuvaan.
ne jahtaa mua ja herättelee monta kertaa yössä, aamulla kello ei ole seitsemääkään
kun jo herään ja nousen ylös. Mä vaan puhun ja puhun ja puhun
asioita jotka ei ole järkeviä. Sä halaat mua mut en vaan tunne mitään.
saisinpa kadota tuuleen,
piiloutua pieniin hiukkasiin
ahdistua näkymättömäksi.
Mikään ei ole vialla mutta silti kaikki on vaan niin pielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
jokainen sana merkitsee jotain,avaa suusi vieläkun se on mahdollista (: