susta ei kuulu taaskaan mitään
oikeastaan ei nykyään kenestäkään
ja hiljaisimpina hetkinä se saa minut miettimään
olenko menettämässä teidät?
oletteko kauempana minusta kuin koskaan?
pyörin töiden, harjoitteluiden, autokoulun
ja niukan vapaa ajan välillä.
Sä viet multa kaiken,
rakkauden, hellyyden ja inhimillisyyteni
sä väsytät mut olemattomiin
sä laitat mun jalat juoksemaan
vaikka kantapääni ovat kovettumia täynnä
ja sääreni kipeitä kävelystä
mä näen peilistä painoni
enkä laihuutta
sano se ääneen, kuiskaa se illan pimetessä korvaani
tai tuuli vie minut mukanaan kuin tuhkat
ota kiinni lujempaa
anna minun tuntea sydämesi kiihtyneet lyönnit
tunnetko sinä sen rakkauden jota niin pelkään?
näetkö silmäni jotka loistavat aina kun näen sinut?
näetkö kaikki viiltoni ympäri kehoani
näetkö kaiken sen kipeän hymyni alta
sä lähdit ovesta ja sanoit että nähdään parin viikon päästä
nähdessäsi minut, näit kuinka suuni meni myttyyn
ennen kuin aloin taas hymyillä.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
perjantai 8. huhtikuuta 2016
ja kun mua ahdistaa mä toivoisin kuolevani
Mä en ikävöi enkä edes ajattele sua tän kiireen keskellä
ja sitten sä vaan ilmaannut mun mieleen
unissani me tavataan taas
ja mä pikku hiljaa tajuan että susta on tullu mun maailma
ei meijän tarvi puhua niin usein
ei meijän tarvi olla koko ajan kyseenalaistamassa kaikkea
sillä aina loppujen lopuksi tiiän että
mie välitän susta enemmän kuin kenestäkään muusta.
mun unessa me oltiin vanhoja
sulla oli dementia joka eteni nopeesti
mä tulin sun luo muttet muistanut mua
et katsonut mua sillä tavalla millä aina ennen
ja mä en kestänyt sitä
ettet muistanut mua, meitä ja muistojamme.
mä sekoan.hajoan palasiksi.
mä olen yksin koulussa taas
sä kysyt multa jalastani ja hämmennyn
maailma on ahdistava ja pelottava kuin silloin joskus
mä näen harhoja
linnut huutaa ja muistan sen kesäpäivän
se kuinka tunteet iskee musta läpi tuulen lailla
tuut mun korvan viereen¨
ja kysyt "onko nälkä?"
ja mä säikähdän
koska sun viinan hajut haisee tänne asti
ja näytät siltä kuin olisit koko ikäsi juonut
enkä edes tunne sua
ja selität jotain ja sanon vaan "mmm"
ja ennen kuin huomaankaan
olen kaupan toisessa päässä
ja pidättelen itkua
jokin mussa sanoo että älä syö se on ansa
mutta päädyn aina syömään
näitä päiviä mä välttelen,
mä voin aina tehdä töitä pysähtymättä
mut mielelle vapaa tekee tepposet
ja sitten sä vaan ilmaannut mun mieleen
unissani me tavataan taas
ja mä pikku hiljaa tajuan että susta on tullu mun maailma
ei meijän tarvi puhua niin usein
ei meijän tarvi olla koko ajan kyseenalaistamassa kaikkea
sillä aina loppujen lopuksi tiiän että
mie välitän susta enemmän kuin kenestäkään muusta.
mun unessa me oltiin vanhoja
sulla oli dementia joka eteni nopeesti
mä tulin sun luo muttet muistanut mua
et katsonut mua sillä tavalla millä aina ennen
ja mä en kestänyt sitä
ettet muistanut mua, meitä ja muistojamme.
mä sekoan.hajoan palasiksi.
mä olen yksin koulussa taas
sä kysyt multa jalastani ja hämmennyn
maailma on ahdistava ja pelottava kuin silloin joskus
mä näen harhoja
linnut huutaa ja muistan sen kesäpäivän
se kuinka tunteet iskee musta läpi tuulen lailla
tuut mun korvan viereen¨
ja kysyt "onko nälkä?"
ja mä säikähdän
koska sun viinan hajut haisee tänne asti
ja näytät siltä kuin olisit koko ikäsi juonut
enkä edes tunne sua
ja selität jotain ja sanon vaan "mmm"
ja ennen kuin huomaankaan
olen kaupan toisessa päässä
ja pidättelen itkua
jokin mussa sanoo että älä syö se on ansa
mutta päädyn aina syömään
näitä päiviä mä välttelen,
mä voin aina tehdä töitä pysähtymättä
mut mielelle vapaa tekee tepposet
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)