Näinkö se menee jos takerrut menneeseen et koskaan pääse vapaaksi
sillä menneisyys ei kuulu enää tulevaisuuteen eikä edes nykyisyyteen
sä pidät kiinni olemattomista sanoista ja lupauksista
joita ei kuitenkaan kukaan pidä.
Sun pitää sopeutua paikkoihin, aikoihin sekä ihmisiin
sun pitää oppia nauramaan muiden kanssa uudestaan
sun täytyy kokea uudestaan ystävystyä
ja ennen kuin huomaatkaan niin pidät siitä
ennen kuin huomaatkaan sulla on joku uusi vierellä
joka korvaa ne aijemmat ihmiset
sillä enää et pysty olemaan niinä pieninä hetkinä
heidän kanssaan ja huomaat jo kuinka se muuttaa kaikkea
jokin susta kuolee hetki hetkeltä
tieto siitä että olen aina korvattavissa
eikä mikään ole koskaa pysyvää.
Kaikki se alkaa niistä ettei enää nähdä niin usein
sen jälkeen vietetyt hetket täyttyvät hiljaisuudella
ja kiusallisilla hetkillä
pikku hiljaa alat tuntea olevasi aina se ylimääräinen
en tiedä miksi se tulee ja miksi sulkeudun
mutta niin vaan käy
haluaisin sanoa jotain mutta
korvissani kuulen sen ainoan kuiskauksen
joka käskee minun olemaan hiljaa
ääni jolla puhun on heiveröinen ja pieni
joka kuuluu kuiskauksena
katson maahan enkä silmiin
sillä tunnemysrky ahdistuksen kautta edessä
näen silmissäni isoja viiltoja jaloissani
joita tulisin tekemään
enkä saa sitä kuvaa silmistäni
vaikka sulkisinkin silmäni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
jokainen sana merkitsee jotain,avaa suusi vieläkun se on mahdollista (: