anna anteeksi

Joskus mietin että ehkä toivon elämältäni ja siinä olevilta ihmisiltä liikaa. Kipu raastaa sydäntä ja jos totta puhutaan alan olla aivan loppu. Teen virheitä tyhmiä ja saan itseni vihaamaa itseäni vielä lisää. Saan roihut itsevihaani "ei me koskaan tiedetty tuleeko susta lähihoitajaa, vittu sie oot niin tyhmä, sun pitäis osata käyttäytyä kuin aikuinen, ajatteletko koskaan, mun mielestä sä voit jatkaa viiltelyä kun ne on niin pieniä kuhan se ei vaan pahene jos se auttaa sua, jos sä tuut enää yhtään lähemmäksi niin mä hyppään täältä sillalta alas" Ja pakostikin päädyn ajattelemaan että ehkä olen niin paha ihminen että kaikki mihin ikinä koskenkaan niin särjen sen. Mä satutan muita tyhmyyksissäni vaikken haluaisi

Ympärillä vain pettyneet ihmiset
ja en pysty enää kertaakaan
näkemään sitä katsetta niin kylmää
Voiko onnellista loppua edes olla?
Kahleeni pitävät minua paikoillaan
vaikka haluaisin olla jo vapaa
joku päivä mä juoksen karkuun elämää
vaikka tiiän ettei pitäisi
¨
kello määrää tahdin elämässä
ajatonta aikaa ei olekkaan
se saartaa mut ja tahtoo mun päästävän
irti niistä käsistä jotka pitelee mua pystyssä
kuinka kauan jaksan enää leikkiä
olevani fine.
kun todellisuus edessäni romahtaa.

päivän päätteeksi tunnen kuinka sydämeni lyö
tunnen kuinka onnellinen voin olla
vaikka yksin päädyn sänkyyn makaamaan
toisaalta tunnen surua sillä pelkään kaiken romahtavan
pelkään yksinäisyyttä ja tyhjiä silmiä
pelkään lupauksia ja huomista.

Olen aika varma että näen harhoja ihmisiä siellä missä heitä ei ole.
Itsetuhoiset ajatukset ovat taas tulleet pinnalle.

Olen jäänyt pimeään josta ei ole pääsyä
olen sitonut asioita itseeni
jättänyt sinne koska haluan jatkaa eteenpäin
pari  viikkoa sitten käymäni keskustelu
avasi uudestaan padot jättäen minut alleen.
ei mun ei pitänyt taas avautua
mut silti siinä kävi niin.

"Ehkä sä olet vaan ihan paska ihminen - aivan vääränlainen"

Sulla on aivan paska olla ja ekaa kertaa et usko selviäsi päivästä ilman terää. Tänään se kutsuu ja houkuttelee luokseen enemmän kuin pitkästä aikaan. Se rauhoittaa kun ei saa tunteita pois päältä. Se on mukana yön pimeimpinäkin hetkinä.

Tuntuu toivottomalta eihän täältä pysty kävelemää hengissä ulos edes.
Tunteet kuohuaa yli ja jättää mut alleen, koitan kovasti peitellä niitä. Kyyneleet ja väpättävä huuli haluaisivat näkyviin mutta puren huulta ja annan tuntemusten laantua.

"mietitkö koskaan että mitä meille tapahtui, oliko se kohtalo joka puuttui peliin vai johtuiko se minusta? johtuiko se kaikista niistä virheistä joita tein? mietitkö enää mua öisin? tulvahtaako mieleesi muistoja minusta? vai olenko vain vesi joka virtaa puroon pieni tekijä joka unohtuu matkan varrella. Oletko siis vain unohtanut minut ja jatkanut elämääsi?"

Istun tuolilla ja kuulen taas kuinka ne puhuu mulle, yksi niistä jonka olen nimennyt larryksi on voimakastahtoinen ja päällekäyvä. "uskotko oikeesti hänen välittävän susta?" miksi muuten hän olisi puhumassa mun kanssa, tietenkin hän välittää, nousen ja otan askeleen kohti puhelintani. "ei hän sinusta oikeasti välitä, etsii pelkän hyödyn jonka jälkeen jättää. muistatko senkin kerran kun itkit ja se käänsi selkänsä sulle? sä olit rikki ja se vaan käveli sun ohi jonkun toisen luokse." Onks sun pakko muistuttaa siitä? se on jo ollutta ja mennyttä anna sen olla. "miksi antaisin? ajattele nytte kuinka usein sulta on kysytty mitä kuuluu ,0 ja oletko jo unohtanut sen kuinka kaiken lisäksi hän vihaa sua" huokaisen ja ja lysähdän takaisin tuolille jos se ei välittäis musta miksi se olisi vielä siinä? " Säälistä sua kohtaa, pitäishän sun jo se tietää.. Puhelin soi ja nousen tuolilta vastatakseni siihen nostan luurin ja Larry kieltää sanomasta sanaakaan. " Anna oletko sä siellä" Larry moittii että edes nostin luurin ja vaatii katkaisemaan puhelun. Luuri tippuu maahan ja lysähdän maahan itkemään, "mitä minä sanoin sulle" miksi se tekee mulle näin? "koska sua ei ole olemassakaan muille, tee se loppuun mitä muut haluavat" Nousen tuolille ja mietin äskeisiä sanoja päässäni "anteeks mutten enää jaksa sua, sun kanssa eläminen tuntuu kärsimykseltä ja sä löydät kyllä parempaa" "sun maailma on nyt tyhjä ja menetit juuri tärkeimmän ihmisesi mut älä huoli se ei koskaa välittänytkää susta" "jos mua ei ois ollu maailma ois parempi paikka ja kaikki olisi onnellisia siis" pidättelen kyyneleitäni.  jos mua ei oisi niin en olisi koskaan tuhlannut muiden aikaa. enkä koskaan olisi ollut näin suuri virhe elämässä. "Kato itteäs missä tilassa olet, voisiko ihminen olla säälittävämpi enää.. Näytä kaikille ettet ole virhe enää ikinä, näytä niille että sinä voitit tämän erän ja muut saavat kannettua sinun tunteesi harteillaan loppuun asti. Astun harhaan, tuoli kaatuu ja hetkessä kaikki on taas ohi