joo joo äiti kertoi kaiken tarpeellisen, mut kuunnellut en.

Mä olen sekaisin, aivan fucked up ja menin ja näytin sen toiselle ihmiselle. Kerroin kaikesta siitä hulluudesta joka päässäni pyörii enkä tiedä ollenkaan mitä toinen siitä ajattelee.

Viime yönä menetin järkeni taas, istuin sängylleni ja tunsin ettei ole mitään väliä heräisisinkö huomenna vai en. Sehän on aivan samanlainen päivä kuin tänään. Tajuaisin illalla sen kaiken kivun sisältäni ja tajuaisin että jokainen ponnisteluni on ollut turha. Tuntisin sen painostavan tunteen sisälläni. Tein sen mitä ei ois pitäny, avata suuni. En osaa selittää sitä oloa enkä tapahtumia.

"mä kuulin teidän äänet mun vierellä, tunsin sen kylmän kosketuksen poskellani, te kuiskitte korvaani et tapa ittes. Mä olen kerrankin samaa mieltä siitä, et ois parempi vain laittaa naru kaulaan tai hypätä parvekkeelta, lopettaa tää kaikki alkuunsa. Kaikki nämä vuodet mä olen vaan koittanut selviytyä päivästä toiseen, joskus paremmin ja joskus huonommin. Eilinen oli kuin lopun alkua, jokin puhkesi mussa. Mietin kaikkia niitä joita olen menettänyt, mietin sitä kuinka minä kuuluisisin heidän sijastaan arkkuun, eivät he, heillä oli aina jotain mitä minulla ei ole koskaan ollut elämäniloa. Mua ei ole tehty selviytymään ja jokin mussa tietää sen. On vain ajan kysymys kun liityn mullan alla oleviin joukkoihin, vain hetki erottaa sen että myönnän ja tiedostan sekä annan periksi itselleni. Lamaannuin ja käperryin maahan itkemään ja muistin sen kuinka oma äitini itki sairaalassa ja tuli halaamaan minua. Haluaisin luvan olla sairas, paljastaa tän kaiken koko maailmalle, haluaisin olla kerrankin olla heikko ja saada lupa pyytää apua. Mutta sitten tajuan etten voi, että esitys täytyy viedä loppuun asti teki se kuinka kipeään tahansa. Peitä kaikki arvet hymylläsi, tupakansavuiset kasvot varmalla äänellä, älä sure jos jäät yksin se vain on roolisi tässä elämässä. Tasapainottelen hyvän ja pahan välillä. Tää on mun mestariteos jonka loppua kukaan ei voi arvata.


Ei se haittaa vaikka jätät mut tästä hetkestä eteenpäin, etsit jonkun toisen joka osaa nauttia elämästä eri tavalla kuin minä. Jonkun paljon täydellisemmän kuin minä koskaan voisin olla. Jonkun jota et pidä varapalkintona, jonka kanssa haluat perustaa perheen ja jakaa maailmankatselmuksesi. Sinä ansaitset sen. En voi pitää sinua panttivankina tässä maailmassa jossa itse olen niin kovin jumissa. En voi antaa sun katsella vierestä kuinka mä vaan vajoan kauemmaksi todellisuudesta. Haluan vain sanoa että rakastan sinua oikeasti vaikka luopuminen tekeekin kipeää, Sä oot ollu jo vuoden mun tuki ja turva ja nyt joudun seisomaan itse vapisevaisten jalkojeni päällä.