you are lying to me,i know it

Ihmiset tajuu sen parin päivää luettuaan tämän että toisella on huono olla,sit jonakin päivänä ne ei taaskaa nää että se ihminen voi huonosti ja luulee että sillä menee hyvin,koska se ei vaikuta surulliselta ja se nauraa ja hymyilee.Ne uskoo mitä näkee ja unohtaa mitä toinen on kirjoittanut.Me niin helposti sokaistutaan ja uskotaan näkemäämme. Tiiän mitä tää tekee ihmiselle,se tuhoaa täysin,tekee ihmisest toimintakyvyttömän ja tuntuu kuin kukaan ei osais auttaa sua,ei kukaan vaikka kävisitkin puhumassa jollekkin silti se olo möyrii sisälläs,se kuiskii korvaas "kuole,ei kukaa sust välitä,oot liian lihava,viillä" mut niitä ei koskaan saisi kuunnella,kuolemalla kaunis elämä päättyy,yksinäisyys syö sisältä,laihduttaminen ajaa sut ikuiseen kierteeseen josta ei pääse ulos ja viiltely alkaa just niistä pienistä viilloista ja muuttuu suuremmiksi.Mustakin on tuntunut että ihmiset vaa lähtee ja jättää yksin,mut ei kaikki tee niin,sen voin luvata,sä et tuu koskaan jäämään yksin,mie voin aina seurata sun elämää sivusta mut en anna sulle käydä niin,en ikimaailmassa.Sä oot mahtava ihminen,kaunis,rakastettava ja jos mulla ois sellain onni että olisit ystäväni,niin en ikii pettäis luottamustas tai antais sun lähteä.Toivotaan että maailma muuttuis ja nämä olot katois joku päivä mut siihen saakka muista että sua rakastetaan tosi paljon.

 

 

 

 

Päivät koulus vietetään,ei jaksa enää ees yrittää peittää mitä sisällä tuntuu,illal himas kyyneleet valuu verestävien ranteiden päälle,mustat aluset silmillä,mä en jaksa enää yrittää..

Ne aina sanoo,piristy,kyl se siitä,mut ne ei tiedä ettei asia oo niin hyvin kuin ennen,ne huutaa,ne sanoo etten sais olla surullinen,onko siis pakko hymyillä päiväst toiseen,juosta pakoon omii ongelmia jossain vaihees ne sanoo "ei kukaa sust välitä" ei kukaa oo koskaa välittänytkään,jos oot hiljaa jokin on vialla,jos puhut oot idiootti ja tyhmä,miks ees yritän?mitä sitten jos oisinki hiljaa,mitä sitten jos mua ei ois,mitä sitten vaikka tappaisin itseni,kun menettää ihmisen.läheisen,josta välittää,voiko sitä koskaan korjata,asiaa jota katuu eniten sydämmessään.Voiko kaiken antaa anteeks,jos oikeasti rakastaa tai välittää niin ei koskaan päästäis irti.mut asiat ei mee niin kuin tarinoissa sillä tää on totista totta ja sä istut yhä sillalla yksin miettimässä kuka rakastaa ja onko elämässä mitään järkeä.Hyppää vai heitetääkö sut alas?Yhtenä päivnä sä viillät niin syvälle ettei haavat enää parane.

I am always trying to be a good friend
Im trying to support andlisten to my friends proplems
but sometimes it just like who will support me?

..elämä kulkee tasast paksuu tylsää viivaa ja näin ja tänää ku oltii syömässä mie ja 3 min kaveria ja näin nii sit yks niistä sano vaa yllättäen että "mikä sinuu vaivaa ku oot parin viikon ajan ihan hiljaa ja oot sillee just että "nytki oot vaa sillee että katot ruokaas ja oot sillee etten puhu mitää yms" ja mie olin ihan äimän käkenä..mua rupes ahdistaa ja samaan aikaa vituttamaan,meinasin oikeest vaa lähteä sieltä pöydästä helvettiin ja olin vaa sillee että "aijaa" ku saanu mitää muuta suusta hämmensi niin pirusti ja sit koko sen ruokailun ajan en ees kehannu kattoa häntä silmiin.. tai siis joo kyl tajuun että en oo paljoo puhunu koulussa pariin viikkoon mut en mä vaa jaksa puhua tai yrittää..ku ei ketää tunnu kiinnostavan..ja sit se ol vaa sillee että ollaan ihmetelty mikä sua vaivaa ku oot vaa hiljaa..mut kyl mie tiiän että se vaa hyvää hyvyyttään sanoi niin eikä meinannu pahalla mutta ääh..

 

 

Jatkuva alakuloisuus ja masennus ei todellakaa ole huomionhakemista tai angstaamista,muuten vois sanoa sellaista jokaisesta joka esim.viiltelee ja se on tosi vakava asia ja se on niin typerää olettaa asioiden olevan paremmin,ei kaikki voi muuttua tuosta noin vaan hyväksi,siihen menee aikaa.sitä voi olla tuntikausia ihan hiljaa ihmisten luona ja katsoa kuinka ne jättää sut huomioimatta ja toivoa vaan että joku huomais sut tai ees joskus vois kysyä mitä sulle kuuluu,mut ne vaa juttelee keskenään ja et halua mennä muiden väliin niinpä istut siinä hiljaa ja toivot voivasi vaan kadota.Kun niit ajatuksii tulee lisää,ne tekee susta epävarmemman ja mitä enemmän katot ystäviäs sitä varmemmaks se tuo sen ettei ne tunnu välittävän tippaakaan,jossakin vaihees huomaat ettei ne jätä sua rauhaan,sumentaa sun todellisuuden tajun sekä mielen ja sä vaa haluut kaiken sen henkisen kivun pois ja ajatukset hiljasiks,mut mikään ei auta.Hyvä että muistat ihmiset jotka sinulla on ja ovat valmiita auttamaan ja joille voit puhua,he ovat sinulle elintärkeitä.Kun sanoin että seuraan elämääsi sivusta niin en tarkoittanut sillä sitä että katson aina kun koulussa kävelet "hymy" huulilla käytävillä,sillä en ole samassa koulussa kanssasi,mutta välillä mahdollisuuksien tultua näen sinut koulussa.Emmä uskalla paljoo itestäni kertoa mutta niin jos tuun puhumaan sulle ainoo mietteeni on "mitä sanoisin,entä jos petyt etten vastaa odotuksiisi" ja jossakin vaiheessa joutuisin menettämään sinut ja me nähtäis varmaan harvoin jos alettais tutustua.ääh nyt on jotenkin sekavat fiilikset:o mua vaa jotenki pelottaa että pettyisit minuun tai jotain:o